Hirvenmetsästäjä vaihtoi pyyntialuetta kysymättä erikseen lupaa
Hovioikeus hylkäsi syytteen

Metsästäjä-lehti julkaisee ja käsittelee ”Rikos ja rangaistus” -palstalla ajankohtaisia, riistaan, metsästykseen, yhdistystoimintaan sekä aseisiin liittyviä oikeustapauksia. Tapaukset on koonnut asianajaja Panu Hiidenmies.

Syyttäjä vaati hirvenpyynnissä olleelle A:lle rangaistusta metsästyslain 74 §:n perusteella metsästysrikkomuksesta. Syytteen mukaan A oli tahallaan tai huolimattomuudesta jättänyt noudattamatta metsästyksenjohtajan käskyä.

Metsästysseura ry:n metsästäjät olivat kokoontuneet seuran nylkyvajalle hirvenmetsästyskauden ensimmäisenä päivänä. X toimi metsästyksenjohtajana ja kertasi ohjeet, määräykset ja kiellot. Metsästäjiä oli myös kehotettu tutustumaan nylkyvajan seinällä oleviin Metsästysseura ry:n hirvenpyyntiohjeisiin. Kaikki metsälle aikoneet metsästäjät oli velvoitettu olemaan paikalla tilaisuudessa.

A ilmoittautui ja hänet kirjattiin pyytämään hirveä valtion maille yhdessä toisen henkilön kanssa. Kun A sitten ampui hirven vasan yksityismaille, hänen olisi pitänyt ilmoittaa metsästyksen siirtyvän yksityismaille ja pyytää kyseisen alueen johtaja Y:ltä siihen lupa. A ei ollut pyytänyt lupaa ja näin ollen hän oli rikkonut metsästyksenjohtajan antamaa määräystä.

A kielsi toimineensa tahallisesti tai tuottamuksellisesti

Käräjäoikeuden mukaan kyse oli siitä, olivatko alueelta toiselle siirtymistä koskevat metsästyssääntöjen määräykset olleet voimassa aloituspäivänä sekä siitä, kenellä oli ollut toimivalta myöntää lupa alueelta toiselle siirtymiseen. Jos metsästyksenjohtajana toimineella X:llä oli ollut toimivaltuus myöntää lupa alueelta toiselle siirtymiseen, oliko X myöntänyt luvan pään nyökyttämisellä. Lisäksi kysymys oli siitä, onko A tehnyt teon huolimattomuudesta vai tahallaan.

A:n mukaan kyse oli rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta: metsästyksenjohtajan käskyn tulee olla yksityiskohtainen, yhtä asiaa koskeva määräys. Määräys ei voi olla yleisluontoinen viittaus kymmenien kohtien sääntönippuun kuten syytteen perustana oli. Kyseessä on iso metsästysseura, jossa on toistasataa hirvenpyytäjää, joka on jakautunut noin 20 pieneen metsästysseurueeseen. Hirvenpyyntiluvat ovat seuran nimissä ja kauden alussa pyydetään ensin hirvet, joita tarvitaan seuran pyörittämiseen.

A kertoi ilmoittaneensa metsästyssuunnitelmansa suullisesti metsästyksenjohtajana toimineelle X:lle ennen metsälle lähtöään, eikä hänellä ollut velvollisuutta ilmoittaa alueelta toiselle siirtymistä, koska koko seuran alue on ollut kaikkien metsästäjien käytössä, eikä aluejohto ollut toimivaltainen tapahtumapäivänä.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus katsoi seuran hirvenmetsästyssäännön olleen kokonaisuutena voimassa riippumatta siitä, minkä laatuinen metsästyspäivä oli kyseessä. Näin ollen seuran metsästysalue oli jaettu nimettyihin alueisiin ja kustakin alueesta vastasi alueen johtaja. Tapahtumapäivänä metsästyksen johtajana toimi X, lisäksi jokaisella alueella oli ollut metsästyksenjohtajina toimineet alueen johtajat.

A oli metsästyssäännöt tuntiessaan ja ylittäessään alueen rajan ilmoittamatta, sekä ampuessaan hirven tälle alueelle, tehnyt teon tahallaan. Koska A oli jättänyt noudattamatta metsästyksenjohtajan antamia määräyksiä, hän oli syyllistynyt metsästyslain 74 §:n mukaan metsästysrikkomukseen. A tuomittiin sakkorangaistukseen.

A valittaa hovioikeuteen

A:n kertoma vaihtoehtoinen tapahtumainkulku sai tukea myös muusta asiassa esitetystä näytöstä ja hovioikeus totesi olevan hyvinkin mahdollista ja todennäköistä, että X on metsästyksenjohtajana hyväksynyt A:n esittämän metsästyssuunnitelman. Tai että A on ainakin perustellusti ollut siinä käsityksessä asiasta. Tätä tuki myös seuran metsästyssääntöjen tulkinnanvaraisuus.

Hovioikeus katsoikin jääneen syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella näyttämättä, että A olisi tahallaan tai huolimattomasti metsästänyt vastoin metsästyksenjohtajan ohjetta tai kieltoa. Syyte metsästysrikkomuksesta hylättiin.