Vapaaehtoistyön suurvallassakin riista on resurssi
Huhtikuussa 1988 jysähti: pelätty raivotauti oli tehnyt maihinnousun Suomeen. Alkoi mediamylläkkä ja ripeiden toimenpiteiden sarja. Maa- ja metsätalousministeriön johdolla muutamassa päivässä organisoitiin valtaisa torjuntakampanja. Tavoitteena oli pysäyttää taudin leviäminen eli pyytää rabieksen kannalta olennaiset lajit mahdollisimman vähiin tartunta-alueelta.
Suomessa, jonka vapaaehtoistyötä kadehditaan, riitti tehtävän jalkauttaminen riistanhoitoyhdistysten ja metsästysseurojen puuhamiehille. Ministeriön johdolla tehtiin suunnitelma, jonka vapaaehtoiset toteuttivat. Pyyntilaitteita rakennettiin, pyyntiä tehostettiin, lisäksi levitettiin valtavat määrät rokotekapseleita. Kolme vuotta myöhemmin Suomi oli vapaa rabieksesta.
Olin aloittanut Metsästäjäin keskusjärjestön tiedotuspäällikkönä päivää ennen huhtikuista H-hetkeä. Se avasi silmäni suomalaisen järjestelmän vahvuudelle: kun maastot ja riistakannat tuntevat vapaaehtoiset tarttuvat toimeen, tulosta syntyy. Vapaaehtoistyö on riistahallinnon kantava voima, josta on pidettävä huolta jatkossakin.
Uralleni mahtuu lukuisia mielenkiintoisia vaiheita. Yhdentyvän Euroopan pelättiin lisäävän metsästysvastaisuutta, mutta on käynyt juuri päinvastoin: suomalaiset suhtautuvat metsästykseen myönteisemmin kuin koskaan. Metsäkanalintujen pelättiin katoavan ja syöksy olikin 90-luvun alkuun saakka jyrkkä. Sen jälkeen kannat ovat nousseet ja nykyään päästään talvilinnustamaankin – kiitos vapaaehtoistyönä kerätyn riistatiedon.
Vaikka Suomessa on riistaa enemmän kuin koskaan, olemme kaukana naapurimaidemme riistatiheyksistä. Aika on kuitenkin kypsymässä siihen, että myös meillä riista nähdään resurssina. Hirvieläinmetsästyksen vuotuinen arvo on yli 200 miljoonaa euroa ja monin paikoin maaseudulla metsästyksen tuoma toimeliaisuus on elinehto. Jotta riistasta muodostuu resurssi, sen luomat hyvinvointivaikutukset on jaettava oikeudenmukaisesti myös niille, joiden taimikkoon hirviperhe talven ajaksi asettuu.
Suomi on aina ollut ”metsästyksen suurvalta”, tehdään siitä myös ”riistan suurvalta”. Riista ja vapaaehtoistyö tuovat kaivattua toimeliaisuutta ja hyvinvointia myös harvaanasutulle maaseudulle!
