Valkoposkihanheen kohdistuu suuria odotuksia – muuttuuko mikään?
Hallitusohjelmassa luvattiin poistaa valkoposkihanhen tarpeettomat metsästysrajoitukset ja siirtää se metsästyslain piiriin. Ohjelmaan on kirjattu myös vahinkojen korvaamisesta huolehtiminen ja että poikkeusluvalla pyydettyjen lintujen liha on voitava hyödyntää. Lisäksi hallitus lupautui vaikuttamaan lajin siirtämiseen lintudirektiivin tiukasti suojeltujen listalta. Erinomaisia kirjauksia, mutta haasteita riittää. Ministeriö onkin perustanut työryhmiä pohtimaan kirjausten toteuttamista käytännössä.
Valkoposkihanhi on selvästi yleisin hanhilaji. Viime vuonna se aiheutti noin kolmen miljoonan euron maatalousvahingot, joista suurimmat kevätmuuton yhteydessä Itä-Suomessa.
Valkoposkihanhi kuuluu Bernin sopimuksessa 1979 liitteeseen II ja on EU:n lintudirektiivissä suojeltu laji. Kansallisessa lainsäädännössämme se on suojeltu luonnonsuojelulailla. Nykyisen oikeuskäytännön mukaan lajia ei saa keväällä häiritä edes paukkupatruunoilla. Syksyllä poikkeuslupia ole voitu myöntää, koska Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan paukkupatruunat ovat osoittautuneet tehokkaammaksi.
Työryhmillä onkin ratkaistavana visainen ongelma. Lintudirektiivin muuttaminen on epävarma ja aikaa vievä prosessi. Siinä kun ei edes ole mekanismia, jolla laji voitaisiin siirtää metsästettäväksi. Jos valkoposkihanhi siirretään kansallisesti riistalajiksi, mahtaako käydä niin, että suurin muutos on työaikaa sitovan lupabyrokratian ja vahinkojen estämistoimien siirtyminen Suomen riistakeskukselle sekä vahinkojen korvaaminen maa- ja metsätalousministeriön maksettavaksi? Riistakeskus ei nykyisen oikeuskäytännön perusteella voisi välttämättä myöntää poikkeuslupia ampumiseen edes syksyisin.
Eikä lintudirektiivin poikkeusluvilla ole mahdollista vähentää kantaa. Vasta lajin siirtäminen EU-tasolla metsästettäväksi mahdollistaisi kannan rajoittamisen. Metsästäjien ei siis kannattane vielä hankkia uusia pakastimia valkoposkihanhijahtia varten.
