Tutut konstit ennallistamiseen – ja vähän uusiakin
EU:n ennallistamisasetus on nostanut ennallistamisen luonto- ja riistaväen sekä maanomistajien huulille. Suomessa valmistellaan nyt kansallista ennallistamissuunnitelmaa, jonka tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Suunnitelma tulee kattamaan niin maatalousympäristöt, metsä-, meri- kuin kaupunkiluontoakin – luontotyyppien että lajien elinvoimaisuuden turvaamiseksi.
Ihmisen kieli on luonnon monimuotoisuuden äärellä kankea. Ehkei luontoa edes pystytä ennallistamaan menneisyyden tilaan – luonto kun on jatkuvassa muutoksessa. Oikeastaan nyt parannetaankin luonnon monimuotoisuutta ja riistakantoja tulevaisuutta varten.
artikkeli jatkuu
Konsteja riistaväellä on kosolti. Riistametsänhoidon keinoja on kehitetty toteutettaviksi osana kannattavaa metsätaloutta: säästämällä riistatiheikköjä, pensaskerrosta ja aliskasvosta sekä lisäämällä sekapuustoisuutta metsät olisivat monimuotoisempia ja myös kestävämpiä tulevaisuuden muuttuvassa ilmastossa. Ennallistamisasetuksen mittareissa kannattaisi valita tavoitteeksi riistametsänhoidon kanssa käsi kädessä kulkevat: puuston monilajisuus, eri-ikäisrakenteisten metsien osuus ja metsien kytkeytyneisyys.
Meriluonnossa tulisi jatkaa hyvin alkanutta saariston vieraspetopyyntiä, millä on saatu hienoja ja näkyviä tuloksia. Virtavesien ja lopulta meriluonnon tilaan vaikuttaa valuma-alueilta ojien kautta tuleva aines, jota voidaan pysäyttää suojavyöhykkeillä, kosteikoilla ja uomien tulvatasanteita kunnostamalla.
EU:n tasolla on taantuvien lintujen elvyttämisessä nostettu esiin myös suunnitelmallinen pienpetokantojen säätely – mitä perinteisintä riistanhoitoa. Samalla on huolehdittava siitä, että emme toisella kädellä tee ennallistamistoimia tyhjiksi esimerkiksi liiallisella taantuvien lajien metsästyksellä. Metsästyksen mahdollisuus on tärkeä motivaatiotekijä elinympäristöjen hoitoon, mutta se on pidettävä kestävällä tasolla, jotta kannat saadaan elpymään.
