Turvallinen metsä
Metsään on vuosisatojen ajan menty turvaan, ruuanhankintaan ja erilaisiin töihin. Suojaa on haettu säältä, vainolaisilta ja varhaisina aikoina verottajaltakin. Metsä on osa suomalaiskansallista minäkuvaa ja kulttuurissamme sillä on iso merkitys, mikä näkyy kuvissa, teksteissä ja sävelissä.
Metsäsuhde saattaa olla muuttumassa. Ainakin puheissa metsästä on tullut osalle meistä pelottava paikka. Metsänpeittoon joutumista, eksymistä, on toki pelätty aina, mutta nyt mielissä on uusia uhkakuvia. Keskusteluja seuratessa tuntuu, että osa ihmisistä pelkää metsäneläjiä. Pelko ulottuu aivan pienimmistä tauteja aiheuttavista viruksista ja punkeista aina suurpetoihin.
Osaksi tämä johtuu metsästä vieraantumisesta. Siellä liikkuminen ei tule enää kaikille tutuksi sen paremmin harrastusten kuin työnkään kautta. Meille metsästäjille metsät ovat tietenkin tuttuja. Toki meidänkin on suhtauduttava vakavasti riskeihin. Tästä hyvä esimerkki on villisikakannan rajoittaminen ja omituisesti käyttäytyneiden tai ilman näkyvää syytä kuolleiden eläinten toimittaminen tutkittavaksi, jotta tautitilanteet pysyvät hallinnassa.
Uutena huolena ovat paljon julkisuutta saaneet ampuma-aseonnettomuudet, joiden takia muut luonnossa liikkujat voivat kokea metsästäjät pelottaviksi. Tässä on meille kaikille iso työsarka. Olemme kaikki vastuussa siitä, että kehitys saadaan käännettyä. Jokaisen tulee tuntea aseensa ja harjoitella niin, että sen käyttö on turvallista. Samoin jokaisen on tunnettava taitonsa ja hallittava itsensä riistatilanteissa niin, että vaaralliset laukaukset jätetään kokonaan ampumatta. Asenne ratkaisee.
Asenne ratkaisee myös siinä, millaisen kuvan annamme harrastuksestamme. Perinteisesti kulkijat ovat mahtuneet metsässä samoille tulille. Pidetään huolta siitä, että muut metsässä liikkuvat ovat tervetulleita tulillemme tai turvallisesti omassa harrastuksessaan tai työssään ohittamaan passipaikkamme. Kädenheilautus tai ystävällinen tervehdys on hyvä käyntikortti. Turvallinen metsä on kansallisomaisuuttamme ja tärkeä osa kulttuuriamme sekä minäkuvaamme.
