Tästä on hyvä jatkaa

Kolumni
Tauno Partanen, puheenjohtaja, Suomen riistakeskus
Julkaistu18.3.2020

Tammikuussa metsästäjät pääsivät vuosikymmenien odotuksen jälkeen kokeilemaan ukkometson ja -teeren talvimetsästystä. Palaute metsästäjiltä on ollut kauttaaltaan erittäin positiivista ja useimmille kokemus oli ainutkertainen. Lumitilanne ja sääolosuhteet metsästysalueilla jäävät myös varmasti mieleen – lunta ja pakkasta riitti.

Saalismäärät jäivät varsin pieniksi, joten talvimetsästyksellä ei taatusti vaarannettu lintukantojen kestävyyttä. Monelle metsästäjälle tuntui riittävän jo pelkästään mahdollisuuden saaminen, vaikkei itse metsälle lähtenytkään.

Valkohäntäpeuran osalta metsästäjät ylsivät erittäin haasteellisista sääolosuhteista huolimatta loistavaan lopputulokseen. Kaatomäärä kohosi ennätyslukemaan, saaliiksi saatiin yhteensä 60 454 peuraa. Saalismäärä ylitti Luonnonvarakeskuksen laskeman kynnysarvon Satakunnan, Varsinais-Suomen sekä Pohjois-Hämeen alueilla. Kynnysarvo tarkoittaa peuramäärää, jonka arvioidaan kääntävän kannan koon kehitystrendin laskevaan suuntaan. Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla naaraspeurojen osuus aikuisista ylitti saalismäärässä selvästi urosten osuuden. Tällä on luonnollisesti merkittävä vaikutus peurakannan lisääntymiseen.

Osaltaan hyvään lopputulokseen vaikuttivat koirapykäliin tehdyt väljennykset sekä metsästysseurojen tekemät muutokset metsästysjärjestelyihin. Seuruemetsästystä jouduttiin lisäämään, koska kyttäysjahti oli lumen puutteen vuoksi vaikeaa. Lisäksi peuroilla oli yllin kyllin ruokaa saatavilla, joten niiden ei tarvinnut turvautua ruokintapaikkojen tarjoamaan sapuskaan.

On hyvin todennäköistä, että koirien avulla tapahtuva seuruemetsästys lisääntyy vielä jatkossa, mikä tarjoaa hyvän mahdollisuuden peurakannan hallintaan. Vähäluminen talvi tarjosi loppujen lopuksi hyvän tilaisuuden peurajahdin kehittämiseen ja monipuolistamiseen.