Synkkää touhua Savon sydämessä
Olemme joutuneet seuraamaan mediassa laajan salametsästystutkinnan edistymistä. Tapaus alkoi purkautua savolaisen hirviporukan Kainuussa tekemien hirvenkaatojen ja saalisrekisteriin ilmoitettujen kaatojen täsmäämättömyyden seurauksena. Itä-Suomen poliisi, Rajavartiolaitos ja Metsähallituksen erävalvojat toimivat erinomaisesti yhteistyössä ja sen seurauksena tutkinta laajeni suurpetojen ja luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettujen eläinten luvattoman tappamisen tutkinnaksi. Tiedotusvälineiden mukaan laittomuuksiin on osallistunut useita kymmeniä henkilöitä, joten toiminta on ollut ilmeisen järjestäytynyttä ja suunnitelmallista.
Lämpimät kiitokset metsästäjien puolesta mainituille toimijoille siitä, että laittomuuksiin syyllistyneet saadaan ajan mittaan edesvastuuseen. Tällainen toiminta on huonointa mahdollista mainosta metsästysharrastukselle, joka tuoreen tutkimuksen perusteella nauttii kansalaisten syvää luottamusta.
Niin tuomittava kuin salametsästystapaus onkin, olisi suotavaa keskustella ja analysoida tarkemmin, mikä johtaa laittomuuden tielle. Kenties se on oire siitä, ettei kansan syvien rivien tuntojen mukaan kaikki ole kohdallaan. Olisiko yhtenä vaikuttimena syvä turhautuminen harjoitettuun suurpetopolitiikkaan ja tuomioistuinten päätöksiin suurpetoihin liittyvissä poikkeusluvissa? Harva ymmärtää esimerkiksi sitä, että Ruotsissa, samojen EU-säädösten puitteissa, suurpetojen kannanhoidollinen metsästys onnistuu, mutta Suomessa tuomioistuinten laintulkinta on selkeästi tiukempi. Myös pelko metsästyskoiran menettämisestä suden suuhun huolettaa ymmärrettävästi metsästäjiä.
Syitä on varmasti monia, mutta keskusteluissa metsästäjien kanssa edellä mainitut asiat nousevat toistuvasti esille.
Olipa syy mikä tahansa, niin varmaa on, ettei laittomuuksiin syyllistymisellä asioita ratkaista – sillä tehdään pelkästään erittäin suurta haittaa harrastuksellemme!
