Somemetsästäjien sukupolvi
Taitaa olla niin, että nykypäivänä pyy ei pysy pivossa, vaan yhä useammalla se koristaa Instagramin tai Facebookin seinää. Metsästyskauden alkaessa somekanavat pursuavat saaliskuvia, mutta monen mieltä painaa somemaailman luoma onnistumisen paine.
Puhuisin somesta mielelläni hyvää, sillä metsästyksen mainontakanavana se on hyvä väline. Facebook-ryhmissä käydään turhanpäiväisten sanasotien lisäksi paljon rakentavaa ja kannustavaa keskustelua metsästyksestä, ja Instagramissa jaetaan hienoja onnistumisia. Monelle aloittelevalle metsästäjälle some on paikka hakea innoitusta ja inspiraatiota omaan harrastamiseen. Minusta tuntuu ja usein myös näyttää siltä, että somesta on tullut monille kanava, jossa saaliiden saamista romantisoidaan, suorastaan ihannoidaan ja pidetään harrastuksen ydintavoitteena. Tässä piilee metsästyksen PR-mainonnan suurin virhe.
Mitä enemmän kaatoja tai isommat sarvet, sen parempi. Mielestäni metsästyksen PR-mainonnassa kaatoja tärkeämpää olisi näyttää kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea lajimme harrastaminen aina ampumaharjoittelusta, koiran koulutuksesta ja ruokintojen aloittamisesta lähtien sisältää. On kaksinaismoralistista sanoa ulkopuolisille, että metsästys on saaliin saamisen lisäksi riistanhoitoa ja luonnon kunnioittamista, jos saaliin saamisesta tulee sen ainoa näkyvä tarkoitus.
Metsästys on ollut jo pidemmän aikaa ristitulessa niin politiikassa, kuin kansalaisten keskuudessa. Meidän pitäisi mielestäni vaalia metsästyksestä syntyvää kuvaa, ei asettaa sitä harmaalle alueelle. En ihmettele, mistä monet metsästyskielteiset ihmiset ovat saaneet mielikuvan tappamisenhaluisista metsästäjistä, jos somekanavilla mainostamme pääasiassa saaliita, emmekä muita riistanhoidollisia toimenpiteitä tai tyhjiä reissuja. Jos minua metsästäjänä alkaa huolestuttaa muiden saaliskeskeisyys, se varmasti huolestuttaa monia muitakin. Ei metsästyspäivä ole epäonnistunut, vaikka ei nähtäisi yhtään eläintä tai saataisi ainuttakaan ajoa. Toivoisin, että nyt ja tulevaisuudessa metsästystileillä nähtäisiin enemmän aitoja kasvutarinoita, ei pelkästään ruudintuoksuisia hetkiä.
Olen sittemmin helsinkiläistynyt 20-vuotias metsästäjä ja koiraharrastaja, jonka juuret ovat Suomussalmella. Metsästän monipuolisesti kaikkea riistaa, mutta syksyisin suurin osa ajasta kuluu hirvien ja pienempien sorkkaeläinten perässä.
