Pienpetokilpailut menivät tunteisiin

Kolumni
Tauno Partanen, puheenjohtaja, Suomen riistakeskus
Julkaistu13.1.2023

Suomussalmella järjestetty pienpetopyynnin kilpailu aiheutti uskomattoman somemylläkän ja järjestäjätahon sekä kisoihin osallistuneiden metsästäjien suoranaisen maalittamisen. 

Kiivaimmissa kannanotoissa tuntui kokonaan unohtuneen, että etenkin supikoiran ja minkin tehokas pyytäminen on yksi kannatettavimpia luonnonhoitokeinoja. Vieraspedot ovat vakava uhka luontomme monimuotoisuudelle ja tavoitteena tulee olla kantojen vähentäminen mahdollisimman pieniksi. Pyyntiä onkin pyritty tehostamaan kahden eri ministeriön rahoittamilla Helmi- ja Sotka-hankkeilla ja mietinnässä on jatkuvasti uusia keinoja ja kampanjoita. Kilpailut ovat selkeästi osa tätä keinovalikoimaa. 

Kaikessa metsästyksessä on muistettava eettisyys, joka tarkoittaa eläinten mahdollisimman nopeaa ja kivutonta lopettamista. Kilpailuihin osallistuva metsästäjäjoukko on taatusti alansa parhaita osaajia, joille saaliin kunnioittaminen on keskeinen osa ammattimaista pyyntiä. Mutta olisiko jatkossa kilpailut parempi järjestää minkki- ja supikoiratiheillä alueilla, jolloin luonnonhoidollinen vaikutus olisi suurin?

Kilpailut ovat metsästäjille mahdollisuus verkostoitua ja ne toimivat erinomaisena oppimismahdollisuutena. Silti kannattaa miettiä, onko tapahtumaa tarve markkinoida kilpailuna, koska se näyttää aiheuttavan monenlaisia tunteita. 

Samalla tulee mieleen toinen ilmiö, josta näyttää muodostuneen jonkinlainen ”kilpailu”: mediassa on syksyisin juttuja, joissa kerrotaan erittäin nuoren metsästäjän hirvenkaadosta. Vaikka joukkoomme kaivataan lisää nuoria metsästäjiä, lasten voi antaa kasvaa metsästäjinä rauhassa. Suurriistan kaatoon ehtii myöhemminkin, kunhan pyyntitaidot ovat kaikilta osin hallussa.

Lisää samasta aiheesta