Muutoksen syystuulia

Pääkirjoitus
Jari Varjo, Johtaja, Suomen riistakeskus
Julkaistu19.11.2020

Keskustelu metsästykseen ja riistaan liittyvistä asioista käy vilkkaana koronasta ja etätöistä huolimatta tai ehkäpä juuri niiden vuoksi.

Hirvieläinten metsästyskausi alkaa olla tätä kirjoittaessani kuumimmillaan, samoin kuin keskustelu sopivasta kantojen koosta. Valkohäntäpeuran osalta alkukausi on tihentymäalueella käynnistynyt hyvin ja kaatoja on saatu edellisvuotta enemmän. Samaan aikaa kolaritilastot kuitenkin näyttävät kasvua, joka on huolestuttavaa. Kaatolupia on ulkona runsaasti ja nyt onkin tärkeää, että ne saadaan tihentymäalueella käytettyä mahdollisimman täysimääräisesti. Hirven osalta keskustelua aiheuttavat erityisesti alueelliset tihentymät.

Urakkaa siis riittää, jotta saamme kannat pysymään hallinnassa ja viime vuosina positiivisesti kehittynyt suhtautuminen toimintaamme jatkuu. Tämä on haasteellista koska toimimme voimakkaiden rajoitusten vallitessa samaan aikaan riistakantoja hoitaen ja hyödyntäen.

Hoitamisen ja hyödyntämisen tuska kulminoituu esimerkiksi valkoposkihanheen. Kantaa pitäisi päästä rajoittamaan, mikä on tällä hetkellä EU-säännösten puitteissa lähes mahdotonta. Samaan aikaan ne pienet avaukset, joita on päästy tekemään, sisältävät usein rajoituksia rauhoitettujen eläinten hyödyntämiselle, mikä tuntuu heinäntekojärjellä ajateltuna kummalliselta.

Toinen hyvä esimerkki rajoitusten lisääntymisestä on EU:n päätös lyijyhaulien kieltämisestä suomalaisen metsästyksen kannalta hassusti määritellyillä Ramsar-kosteikoilla.

Asiat tuntuvat muuttuvan monimutkaisiksi, mutta tässäkin tilanteessa pyrimme toimimaan hyväksi koettujen periaatteiden mukaisesti. Tavoitteenamme on hoitaa elinympäristöjä ja riistakantoja kestävästi, mutta samalla niin, että haittavaikutukset yhteiskunnalle ja kanssaihmisille eivät muodostuisi kestämättömiksi.

Ehkäpä vanhaan viisauteen – ”emme ota enempää kuin riistakanta kestää ja oikeasti haluamme hyödyntää”, pitäisi lisätä uusi ulottuvuus: Otamme kuitenkin riittävästi, että kannat pysyvät hallinnassa, puhutaan sitten hirvieläimistä tai vieraslajeista.

Lisää samasta aiheesta