Miksi metsään?

Metsästys ja eräily merkitsevät minulle paljon. Metsästys on minulle lähtökohtaisesti harrastus, mutta syvemmin asiaa pohtiessani se on paljon enemmän. Harrastus on jatkuvasti läsnä elämässäni ja on tehnyt minusta sen mitä olen. Se ohjaa lähes kaikkea toimintaani koko ajan. Käyn metsällä kymmeniä kertoja vuodessa, mutta se ei rajoitu siihen. Metsästys on minulle ikään kuin elämäntapa. Kulutan siihen syksyisin lähes kaiken vapaa-aikani, pidän lomiani metsästysaikojen mukaan ja suurin osa ystävistäni liittyvät siihen. Se suurelta osin määrittää arvojani ja vaikuttaa tapaan, jolla näen maailman. Se ei siis ole vain mikä tahansa harrastus, jossa käyn säännöllisesti muutaman kerran viikossa.

Miksi sitten harrastan sitä? Yksinkertaisin vastaus on, että pidän siitä. Se on suurin syy, jonka takia jaksan joka kerta lähteä uudelleen ja uudelleen metsään rämpimään. Pääsen viettämään aikaa luonnossa ja saan paljon hienoja kokemuksia, jotka säilyvät muistoissani ikuisesti. Lisäksi saan pakkasen täyteen kotimaista lihaa, joten kaupasta sitä ei tule ostettua lähes yhtään. Harrastukseni on hyödyksi myös koko yhteiskunnalle: riistakannat pysyvät kurissa, mikä vaikuttaa positiivisesti esimerkiksi kolarien määrään ja metsävahinkoihin. Joku voi tietysti sanoa minun metsästävän, koska olen sydämetön, tappamista rakastava murhaaja. Se on kuitenkin totuuden peilikuva, sillä metsästyksessä itse tappamista on vain murto-osa.

Metsästyksellä pidän yllä vanhaa perinnettä tekemällä sitä, mitä jo esi-isämme tekivät. Metsästys on hieno ja arvokas harrastus, jolla on vahva kulttuuri Suomessa. Harrastamalla ja viemällä harrastusta eteenpäin seuraaville sukupolville huolehdin omalta osaltani eräperinteen jatkumisesta tässä kaupunkilaistuvassa maailmassa.