Kansainvälistä vaikuttamista eri tavoin

Kolumni
Janne Pitkänen, Erityisasiantuntija, Maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvaraosasto, Erätalousyksikkö
Julkaistu3.5.2024

Metsästykseen ja riistanhoitoon vaikuttavat yhä useammin kansainväliset sopimukset ja EU-lainsäädäntö. Suomi on ollut tukemassa entistä kunnianhimoisempia päätöksiä luontokadon pysäyttämiseksi sekä kansainvälisessä luonnon monimuotoisuussopimuksessa (CBD) että EU:n biodiversiteettistrategiassa. EU:ssa on tavoite pysäyttää kaikkien lajien väheneminen vuoteen 2030 ja kääntää kolmasosan kannankehitys selvästi suotuisaksi.

Tavoitteiden saavuttamiseksi EU:ssa valmisteltiin esitys sitovaksi ennallistamisasetukseksi. Sen valmistelu on nyt pysähtynyt, sillä tarvittava määräenemmistö niukasti puuttui. Myös Suomi asettui vastustamaan esitystä. Kansainvälistä säätelyä voi edelleen tulla tavalla tai toisella, ja työsarkaa elinympäristöjen hoidossa riittää joka tapauksessa. Ennallistaminen hyödyttäisi epäilemättä monia riistalajeja, kuten riekkoa. Ensimmäistä kertaa hallitusohjelmassa on myös otettu kantaa direktiivien muuttamiseen: hallitus vaikuttaa siihen, että valkoposkihanhi ja merimetso siirretään lintudirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalta.

Monet EU:ssa metsästettävien lintujen kannat näyttävät taantuvan. Jos metsästys tässä tilanteessa halutaan edelleen sallia, esiin on noussut se, hoitavatko metsästäjät lajien elinympäristöjä. Suomesta on kertoa esimerkiksi, että metsästäjien metsästysluvista saatuja tuloja käytetään soiden ja kosteikkojen kunnostukseen.

Suomen aloitteesta valmisteltiin 10 vuotta sitten taigametsähanhelle kansainvälinen hoitosuunnitelma. Sen avulla vuosittain sovitaan metsästysverotuksesta muuttoreitin valtioiden kesken. Suomen osuus metsästyksestä oli ennen taantumaa suurin, ja pesimäkannan tilanne huolestuttavin, joten metsästys keskeytettiin koko maassa useaksi vuodeksi ja laskentoja ja tutkimusta lisättiin.

Kannan elpymisen vuoksi metsästystä on varovaisesti voitu jälleen avata. Etusijalla on perinteiseen metsästyskulttuuriin kuuluva suopyynti alueella, jossa ei ole muita hanhia. Nämä kokemukset ovat kullanarvoisia nyt, kun monien taantuvien lajien metsästystä on tarpeen säädellä tarkemmin.