Kaikkea muuta kuin lakeja ja lupia

Kolumni
Janne Pitkänen, Erityisasiantuntija, MMM

Syksyn edetessä talveen sosiaalinen media on täydentynyt uudenlaisella kuvastolla, huurteisilla ja lumisilla tunnelmilla talvisesta lintujahdista. Vaativa saaliin perässä umpihangessa hikoilu tarjoaa erityisen paljon liikuntaa ja hyvinvointia niiden harjoittajalle. Toivon mukaan myös laajempaa arvostusta harrastukselle.

Riistakonsernin yhtenä strategisena päämääränä on, että yhteiskunnassa tunnistetaan riistatalouden moninaiset hyvinvointivaikutukset ja niiden arvostus nousee laajemminkin. Sitä ei voida lailla ja luvilla määrätä. Kuville ja tunnelmille on tilausta.

Viimeksi yhtä pitkälle talveen metsäkanalintuja on voitu metsästää vuosikymmeniä sitten. Aikanaan metsäkanalintujen hoitosuunnitelmassa linjattiin, että metsästysaikaa joustavoitetaan sallimalla tiheimpien kantojen alueilla metsästysjakso myös talvella niin, että nopeasti runsastuvien kantojen tarjoamia metsästysmahdollisuuksia pystyttäisiin hyödyntämään.

Miten tästä tuli totta?

Riistanhoitoyhdistykset ja metsästysseurat ovat kannustaneet jäseniään laskemaan entistä enemmän riistakolmiota. Laskentatalkoisiin hikoilemaan ei voida millään lailla määrätä.

Luonnonvarakeskus nopeutti tiedon kulkua päätöksentekoon rakentamalla sähköisen riiistakolmiot.fi –järjestelmän riistakolmiotulosten palautusta varten.

Ministeriö rahoitti riistanhoitomaksuina kerätyistä varoista Suomen riistakeskuksen tietojärjestelmien kehityshankkeita. Niiden avulla riistakeskuksen tohtorit ja riistabiologit voivat arvioida entistä tarkemmin kannan kehitystä ja metsästysaikoja eri alueille.

Metsästäjät palauttivat vapaaehtoisesti Luonnonvarakeskukselle saaliskyselyn. Sen tietojen avulla varmistetaan, että metsästettävää riittää metsissä myös tuleville sukupolville. Sekin perustuu metsästäjien omaan vastuuseen ja vapaaehtoisuuteen.

Riistapolitiikka onkin usein kaikkea muuta kuin lakeja tai lupia.