Hirvieläinkantojen hallinta on tasapainoilua
Suomen hirvi- ja peurakannat ovat kehittyneet hallitusti kohti tavoitteita. Hirvikanta on vakiintunut, ja valkohäntäpeurakantaa on saatu selvästi alaspäin. Hirvikannaksi arvioidaan 87 000 hirveä, joka vastaa alueellisten riistaneuvostojen asettamia 70 000–90 000 hirven tavoitetiheyksiä.
Valkohäntäpeuroja on Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan noin 107 000. Kanta on viime vuosina pienentynyt, mutta tiheydessä esiintyy paikallista vaihtelua.
Tulos ei ole sattumaa, vaan pitkäjänteisen työn seurausta. Se on muistutus siitä, että kannanhoito on jatkuva prosessi, ei kertaluonteinen toimenpide.
Metsästyksessä yhdistyvät monenlaiset näkökulmat: luonnon monimuotoisuus, taloudelliset intressit, liikenneturvallisuus ja eettinen ajattelu. Hirvi- ja peurakantojen hallinta vaatii kokonaisvaltaista otetta ja yhteistyötä metsästäjien, viranomaisten ja maanomistajien välillä. Jokainen ammuttu luoti on osa suurempaa järjestelmää, jossa tavoitellaan tasapainoa: riittävää eläinkantaa, turvallisia teitä ja elinvoimaista metsää.
Näihin haasteisiin vastaaminen ei onnistu ilman osaavia metsästäjiä. Osaamisen yhtenä kulmakivenä on ampumarataharjoittelu. Muuttuneen maailmantilanteen vuoksi ampumarataverkoston alasajo on toivottavasti pysähtynyt. Hallitusohjelmaan kirjattu tuhannen ampumaradan tavoite on vielä kaukana, mutta tiedän sen eteen tehtävän hartiavoimin töitä. Nopeasti tilanne ei tule korjaantumaan, lupaehdot uusille radoille ovat tiukat ja rakentaminen on kallista. Tilanteen nopeuttamiseksi ampumaratoja koskeva lainsäädäntö ja lupahallinta onkin uudistettava mahdollisimman pian.
Turvallinen ja eettinen metsästys vaatii kykyä toimia oikein paineen alla. Tarkka laukaus ei ole vain taitoa – se on vastuullisuutta. Alkava kesä on oivallista aikaa harjoitteluun. Hyvä valmistautuminen näkyy suoraan metsästyksen laadussa.