Hallituskauden panoksia ja tuotoksia

Kolumni
Janne Pitkänen  Erityisasiantuntija, Maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvaraosasto, Erätalousyksikkö
Julkaistu7.3.2023

SOTKA-hanke nousi hallitusohjelmassa siivilleen ennennäkemättömänä panostuksena riistan- ja luonnonhoitoon. Yhdeksän miljoonan euron lisärahoitus ei tullut pyytämättä ja yllättäen: valmistelu alkoi jo ennen vaaleja syksyllä 2018 riistakonsernin strategiaseminaarissa. Mukaan kutsuttiin myös ympäristöministeriön luonnonsuojeluhallinto. Lopulta luonnonsuojelun lisärahasta osoitettiin merkittävä osuus maa- ja metsätalousministeriön riistanhoitomäärärahaan. 

Tarkastelimme taantuvien vesilintujen metsästyskäytäntöjä kriittisesti. Hallituskauden päätteeksi työryhmä laati ehdotuksen vastuullisen vesilintujen metsästyksen ja riistalintukasvatuksen strategiaksi. Riistakolmiolaskentaan perustuva ajantasainen metsästyksen säätely mahdollisti syksystä 2019 alkaen talvisen latvalinnustuksen. Metsähanhen kuuden vuoden rauhoitus auttoi ja Lapissa päästiin varovaisesti elvyttämään metsähanhen suopyyntikulttuuria. 

Riista ei tunne rajoja, joten pohjoismaiden yhteistyötä lisättiin ahman ja suden ympärillä. Suomen aloitteesta laadittiin haahkakannan kansainvälinen hoitosuunnitelma. Susi-, karhu- ja ilveskannan hoitosuunnitelmat päivitettiin ja konflikteja lievitettiin SusiLIFE-hankkeessa. Eduskunta sai metsästysasioissa kansalaisaloitteiden vyöryn. Muun muassa pyyntirautojen kieltoa vaadittiin karhujen tassuihin joutuneiden rautojen vuoksi. Valkohäntäpeurakannan säätelemiseksi ja afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi metsästystä tehostettiin poikkeusluvilla ja -keinoilla. 

Nuorten riistanhoitomaksua alennettiin. Riistanhoitoyhdistyksiä yhdistyi vapaaehtoisesti ja niiden haasteita selviteltiin sekä tuettiin kehittämishankkeita. Jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan rahoitusta kohdennettiin ampumaratojen ympäristölupien selvittämiseen ja Metsästysammunnan ABC -koulutusten järjestämiseen.

Riistahallinto on valmis vastaamaan EU:n biodiversiteettistrategiaan ja elvyttämään taantuvat lajit. Motivoimalla maanomistajia ja metsästäjiä ennallistamaan elin­ympäristöjä vapaaehtoisesti saadaan aikaan vaikuttavaa luonnonhoitotyötä myös suojelualueiden ulkopuolella.