Villieläinten kannanhoito nostattaa kiistoja niin Suomessa kuin maailmallakin

Mistä syistä rinnakkaiselo villieläinten kanssa aiheuttaa ongelmia ja miten haasteita voitaisiin ratkaista? Marraskuun puolivälissä Espoon Nuuksioon kokoontui joukko kansainvälisiä asiantuntijoita ja tutkijoita pohtimaan näitä kysymyksiä. Seminaarin järjestäjänä toimi SusiLIFE-hanke, jonka tavoite on edistää suden ja ihmisen rinnakkaiseloa Suomessa.

Ristiriidoista rinnakkaiseloon -seminaarissa kävi selväksi, että yksinkertaisia ratkaisuja ei ole. Sopeutuminen yhteiseloon villieläinten kanssa vaatii pitkäjänteistä työtä, ymmärrystä niin eläinten kuin ihmistenkin käyttäytymisestä sekä tehokasta viestintää.

­ ̶ Villieläinten kannanhoitoon liittyvät haasteet ovat yleensä luonteeltaan enemmän yhteiskunnallisia ja poliittisia kuin biologisia, tiivisti kanadalaisen Bath & Associates -konsulttiyhtiön tutkija Monica Engel.

Bath & Associates keskittyy luonnonvaroihin ja villieläimiin liittyvien kiistojen ratkaisemiseen ja on työskennellyt lukuisissa eri eläinlajeihin liittyvissä projekteissa eri puolilla maailmaa. Riippumatta siitä, onko kyse karjaa tappavista jaguaareista Brasiliassa, biisoneista Yhdysvalloissa vai ihmisasutuksen liepeillä viihtyvistä karhuista Kanadassa, tärkeää on Engelin mukaan työskennellä yhdessä paikallisten ihmisten kanssa ja ottaa huomioon kaikkien osapuolten näkemykset.

̶ Meidän täytyy kuulla kaikkia, ei vain niitä, jotka puhuvat kovimmalla äänellä, painotti Engel.

Engelin kokemus on, että ennakkokäsitys ihmisen viiteryhmästä ei usein anna kuvaa hänen todellisista asenteistaan ja näkemyksistään.

 ̶ Saatamme kuvitella, että ihmiset voidaan jakaa esimerkiksi luonnonsuojelijoihin, metsästäjiin ja maanviljelijöihin, ja nämä ryhmät edustavat tiettyjä mielipiteitä. Usein ryhmien edustajilla on paljon oletettua enemmän yhteistä, eivätkä mielipiteet ole vastakkaisia.

Villieläimiä käytetään keppihevosina ihmisten välisissä ristiriidoissa

Ihmisten ja villieläinten rinnakkaiseloon liittyvien ristiriitojen syyt voivat löytyä syvemmältä kuin ensi vilkaisulta näyttää, ilmeni kolumbialaisen ohjaajan Marc De Beaufortin alustuksesta. Beaufort toimii Idafield-nimisessä yrityksessä, joka on erikoistunut yhteiskunnallisiin viestintäkampanjoihin.

Beaufortin mukaan konfliktien juurisyyt liittyvät usein arvoihin, asenteisiin ja uskomuksiin, joiden muuttaminen on vaikeaa ja hidasta. Suomessa susi herättää monissa ihmisissä voimakkaita tunteita, mutta Beaufortin mukaan ristiriidoissa ei ole välttämättä pohjimmiltaan kyse itse eläimestä.

̶ Susi voi olla symboli, jota ihmiset käyttävät ajaakseen omia tarkoitusperiään.

Beaufortin näkemys sai vastakaikua myös suomalaisilta. SusiLIFE-hankkeessa on havaittu, että joskus ilmiselvien ongelmien, kuten suden aiheuttamien kotieläinvahinkojen ja taloudellisten menetysten, takana piilee muutakin.

̶  Sutta saatetaan myös käyttää eri intressien ajamiseen politiikassa. Laji liitetään esimerkiksi kiistoihin maaseudun ja kaupunkien etujen välisistä ristiriidoista, pohtii erikoissuunnittelija Mari Lyly Suomen riistakeskuksesta.

Niin ikään susiin keskittyvässä, Alppien alueella toimivassa LIFE WOLFALPS EU -hankkeessa on myös koettu susikeskustelun kärjistyminen. Viestintä ja ihmisten osallistaminen ratkaisujen suunnitteluun on hankkeen tieteellisen johtajan Francesca Maruccon mukaan ensiarvoisen tärkeää, mutta myös vaikeinta työssä.

̶ Voimme ratkaista teknisiä ongelmia, esimerkiksi tarjota karjatiloille kotieläinten suojauskeinoja, mutta asenteisiin on hyvin vaikeaa vaikuttaa, totesi Marucco.

Runsaasti keskustelua herätti se, miten aktivoida niin sanottua hiljaista enemmistöä ja vähentää äärimmäisiä näkemyksiä ajavan äänekkään vähemmistön valtaa villieläimiä koskevissa kysymyksissä.

Pienetkin muutokset ihmisen toiminnassa voivat vähentää vaarallisia kohtaamisia eläinten kanssa

Seminaarissa kuultiin myös kokemuksia karhujen ja ihmisten kohtaamisista Yhdysvalloista. Biologi ja karhututkija Wesley Larsonin mukaan tarvitaan tutkittua tietoa eläinten biologista ja käyttäytymisestä, jotta kannanhoidon ja suojelun toimet kohdistuvat oikein. Melko pienetkin muutokset ihmisen toiminnassa voivat vähentää eläinten aiheuttamia haittoja.

Bryce Canyonin kansallispuistossa Utahin osavaltiossa mustakarhujen ihmisille aiheuttamat vaaratilanteet yleistyivät 2010-luvun alkupuolella. Larsonin tutkimusryhmä selvitti karhujen liikkumista ja käyttäytymistä alueella, ja suositteli mm. joidenkin leiripaikkojen siirtämisestä kauemmas karhujen käyttämistä juomapaikoista ja karhupitävien ruuansäilytysratkaisujen käyttöönottoa.

̶ Kansallispuisto otti käyttöön kaikki suosituksemme ja ongelmat karhujen kanssa ovat vähentyneet, kertoo Larson.

Nykyisin Larson työskentelee kuuluisassa Yellowstonen kansallispuistossa, jossa on vuosien saatossa ollut lukuisia ongelmia karhujen kanssa. Aikoinaan alueen karhut tottuivat saamaan ravintoa avoimilta kaatopaikoilta ja jopa turisteilta, jotka ruokkivat eläimiä esimerkiksi autoistaan. Loukkaantumisia sattui paljon, kun varomattomat matkailijat ruokkivat ihmisiin tottuneita karhuja. Nykyään moista ei enää sallita ja liian tuttavalliseksi käyviä karhuja pelotellaan erilaisin keinoin, jotta ne oppisivat varomaan ihmisiä ja autoteitä.

Tämän päivän haaste ovat Larsonin mukaan innokkaat valokuvaajat ja turistit, jotka ruuhkauttavat kansallispuiston teitä pakkautuessaan ihmettelemään eläimiä. Näin karhut saattavat tottua liikaa ihmisen läsnäoloon. Vaaratilanteita pyritään estämään ohjaamalla ihmisiä oikeanlaisiin toimintamalleihin.

̶ Hallitsemalla ihmisten käytöstä karhujen sijaan onnettomuudet ovat vähentyneet noin yhteen tapaukseen vuodessa. Tämä on hyvä saavutus suositulle puistolle, jossa on vahva karhukanta.

Joskus kuitenkin joudutaan puuttumaan myös eläinten toimintaan. Wesley Larson kertoi Yellowstonen kansallispuiston karhuperheestä, josta tuli huippusuosittu pari vuotta sitten. Julkkiskarhu pentuineen seikkaili kansallispuiston ulkopuolella sijaitseville asutusalueille aiheuttaen harmia mm. penkomalla roskiksia. Julkisuus sitoi viranomaisten kädet, sillä yleisö ei olisi sulattanut esimerkiksi karhujen lopettamista. Niinpä niitä oli paimennettava pois asutuksen liepeiltä.

̶ Paljon resursseja, henkilökunnan työtä ja rahaa käytettiin tähän yhteen karhuperheeseen. Toisaalta ihmiset välittivät näistä karhuista enemmän kuin pystyimme kuvittelemaankaan.

Larson näkee karhutapauksessa valoisan puolen: julkkiskarhujen kaltaiset eläimet voivat herättää ihmiset kiinnostumaan luonnonsuojelusta ja välittämään muista lajeista.