Saksanhirvet Suomessa

Marraskuun alussa havaittiin nuori 4-piikkinen saksanhirvi Pohjois-Pohjanmaalla. Vain vuotta aiemmin tehtiin havaintoja nuoresta noin 10-piikkisestä saksanhirvestä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. On hyvin todennäköistä, että nämä saksanhirven läntisen alalajin yksilöt ovat vaeltaneet Suomeen Ruotsista.

Myös Suomen itärajalla on jo muutaman vuoden aikana tehty havaintoja saksanhirvestä, sen itäisestä alalajista (Cervus elaphus maral), jota kutsutaan maralhirveksi. Epäillään, että nämä havainnot ovat Venäjän puolella olevista tarhoista karanneista eläimistä.

Saksanhirviä saatetaan siis havaita missä päin tahansa Suomea, mikä korostaa lajintunnistamisen tärkeyttä. Metsästykseen vaaditaan Suomen riistakeskuksen myöntämä pyyntilupa.

Alkuperäislaji Ruotsissa ja Norjassa – saalismäärät useita tuhansia

Saksanhirviä elää kaikissa Suomen naapurimaissa, joihin laji vaelsi jääkauden jälkeen. Suomeen ei ole muodostanut pysyvää kantaa, mutta tilanne saattaa muuttua.

Saksanhirvikannat Ruotsissa ja Norjassa ovat kasvaneet ja levittäytyneet merkittävästi. Ruotsissa on arviolta 40 000 saksanhirveä. Viime vuoden saalismäärä oli noin 13 000. Ruotsin pohjoisin vähän suurempi esiintymä on Uumajan seudulla, suurin piirtein Kokkolan korkeudella. Lajia esiintyy myös pohjoisempana, sillä havaintoja on tehty esimerkiksi Luulajan pohjoispuolelta. Etäisyys Suomen rajalle ei ole pitkä.

Norjassa arvioidaan kannan muodostuvan noin 200 000–250 000 saksanhirvestä. Viime vuoden saalismäärä oli noin 46 000. Tromssan ja Finnmarkin läänit ovat Norjan ainoat alueet, joissa ei vielä metsästetä saksanhirviä.

Suomessa ollut pieniä esiintymiä

Naapurimaista poiketen saksanhirvi ei vaeltanut Suomeen itsestään jääkauden jälkeen. Syy tähän on mitä ilmeisemmin lajin hidas lisääntyminen ja levittäytyminen sekä herkkyys metsästykselle ja suurpedoille. Saksanhirviä kuitenkin tuotiin Suomeen keskiajalla, jolloin niitä eli Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Molemmat esiintymät hävitettiin 1500–1600-lukujen taitteessa.

Myöhemmin Inkoon saaristossa Uudellamaalla oli saksanhirviä kahdessa vaiheessa 1930- ja 1960-luvuilla.

Ensimmäinen saksanhirvi ostettiin Korkeasaaren eläintarhasta 1938. Nuori uros ehti elää vain vuoden alueella. Kesti parikymmentä vuotta ennen kuin uusia saksanhirviä hankittiin. Emoeläimet tulivat Ruotsista 1960-luvun alussa ja lisääntyivät joka vuosi. Saksanhirvet pärjäsivät hyvin ja niitä myös metsästettiin. Jahdeissa kaadettiin yleensä vain vasoja. Saksanhirvien aikakausi Suomessa päättyi 1972, kun viimeinen saksanhirvi kaadettiin ajojahdin yhteydessä.

Lisääntyvä kanta Suomessakin?

Saksanhirvi on sopeutunut pohjoiseen ilmastoon, ja se voi hyötyä ilmaston lämpenemisestä pohjoisilla esiintymisalueillaan. Saksanhirvien määrän voidaan odottaa nousevan Perämeren toisella puolella. Uusia on todennäköisesti tulossa rajan yli Suomeen. Tulokkaat ovat aluksi nuoria uroksia, jotka saattavat vaeltaa pitkiä matkoja. Naaraat sen sijaan ovat hyvin paikkauskollisia, jonka takia levittäytyminen on hidasta.

Tulee kestämään kauan ennen kuin Suomen puolelle on muodostunut lisääntyvä kanta. On mahdollista, että näin tulee kuitenkin jossain vaiheessa tapahtumaan.