Karhua kannanhoidollisesti? – Aika näyttää

Karhua metsästettiin pari vuosikymmentä aina vuoteen 2023 saakka kannanhoidollisilla luvilla. Metsästys perustui karhukannan hoitosuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin, ja sitä harjoitettiin käytännössä koko lisääntyvän karhukannan alueella.

Valitusten seurauksena tiukentunut oikeuskäytäntö ohjasi pyynnin ensin kaikista tiheimmille karhualueille ja rajasi sitä määrällisesti.

Lopulta oikeuskäytäntö johti kannanhoidollisen metsästyksen päättymiseen vuonna 2025. Tuolloin Suomen riistakeskus myönsi itäiselle kannanhoitoalueelle karhun pyyntiin yhteensä 129 poikkeuslupaa. Luvat kohdennettiin Pohjois-Karjalaan, Kaakkois-Suomeen ja Pohjois-Savoon. Luonnonsuojeluyhdistys Tapiolan paikallisyhdistysten valitettua päätöksistä Itä-Suomen hallinto-oikeus asetti kaikki luvat täytäntöönpanokieltoon. Lopulta riistakeskuksen myönteiset päätökset kumottiin hallinto-oikeuden ratkaisulla tammikuussa 2026.

Poikkeusluvan perusteet KHO:n arvioitavaksi

Suomen riistakeskus haki korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO) valituslupaa Joensuun seutukunnalle 15 karhun pyytämiseen tehtyyn päätökseen. KHO myönsi luvan ja riistakeskus laati selvityksen kyseisen luvan myöntämisedellytyksistä.

Riistakeskuksen selvityksessä todettiin myönnetyn poikkeusluvan pääasiallisena päämääränä olleen karhukannan tihentymistä johtuvien sosioekonomisten haittojen lieventäminen ja karhun ihmisarkuuden vahvistaminen. Tähän pyrittiin vaikuttamalla karhukannan kokoon, kasvuvauhtiin ja alueellisiin tihentymiin.

Selvityksessä todettiin myös, että karhukannan kasvun seurauksena ihmisten ja karhujen välisten kohtaamisten vaara oli poikkeuslupapäätöksen alueella lisääntynyt.

KHO ratkaisi poikkeusluvan lainmukaiseksi

KHO antoi asiasta ratkaisun 1. kesäkuuta. Ratkaisussa todetaan, ettei riistakeskuksen päätös ollut hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa mainituilla perusteilla lainvastainen, ja hallinto-oikeuden päätös kumottiin. KHO:n mukaan metsästyslaissa ja EU:n luontodirektiivissä säädetyt perusteet poikkeusluvan myöntämiseksi täyttyivät.

KHO totesi, että riistakeskuksen myöntämän poikkeusluvan päämääränä oli vähentää ennakolta ihmisten ja karhujen kohtaamisten todennäköisyyttä harventamalla kasvanutta karhukantaa sekä rajoittamalla kannan kasvua ja tihentymiä lupa-alueella. Kyseisellä hakemusalueella asutuksen tuntumassa tehdyt karhuhavainnot olivat yli viisinkertaistuneet ja sinne oli tehty useita karkotus- ja lopettamismääräyksiä. Edellisen kolmen vuoden aikana hakemusalueella oli ollut yhdeksän poliisin ja riistanhoitoyhdistyksen SRVA-tehtävää. Alueella oli siis tiheä ja kasvava karhukanta. Siitä aiheutuvia ongelmia oli tuloksettomasti yritetty ratkaista muilla keinoin.

KHO:n ratkaisun mukaan poikkeuslupa-alueella oli osoitettu olevan luontodirektiivissä edellytetty ongelma, johon tuli puuttua. Ongelman poistamista voitiin pitää hyväksyttävänä päämääränä, jonka saavuttaminen kannanhoidollisella metsästyksellä direktiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla oli mahdollista.

Päämäärän saavuttamiseksi ei KHO:n mukaan ollut muuta tyydyttävää ratkaisua – kohtaamisia ei voitu riittävästi estää poistamalla pelkästään vahinkoa tai turvallisuusuhkaa aiheuttavia yksittäisiä karhuja. 

Ennakkoratkaisu luo suuntaa tulevalle lupakäytännölle

KHO:n ennakkoratkaisu tarkoittaa, että tietyissä tilanteissa kannanhoidollinen karhun metsästys on sallittua ja mahdollista.

Ennakkoratkaisu perustuu tiheän karhukannan alueelle myönnettyyn kannanhoidolliseen lupaan. Alueella oli paljon todennettuja ja konkreettisia ongelmia ja turvallisuusuhkaa kuvaavia tapahtumia. On selvää, että vastaavissa tilanteissa poikkeuslupa on perusteltu myös jatkossa.

Valitettavaa kuitenkin on, että yhä jäi auki, missä määrin muut mahdolliset karhuista aiheutuvat ongelmat ja niihin liittyvät selvitykset ovat riittäviä kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Tämä selviää aikanaan, jos riistakeskuksen tekemien päätösten lainmukaisuutta arvioidaan valitusten kautta eri oikeusasteissa.