Arktista hurmiota hyljejäillä
Aurinko helottaa täydellä teholla Oulunsalon rantajäihin, kun Jesse Kokko virittelee hyljesuksen ja varusteensa jahtikuntoon. Hän aloittaa hyljekevättään huhtikuun puolivälissä tutuilla vesillä. Tai tällä erää tutuilla jäillä.
Jesse Kokko on siviilityönsä ohella osapäiväinen kalastaja, joten kotirannikon kivet ja kolot ovat tulleet tutuiksi. Mutta tuttua on hänelle myös jäiden päällä liikkuminen, hyljesuksella.
Tänä keväänä jäätilanne on paksu, aloitusviikonloppuna on ainakin 40 sentin jääkerros alla.
Tällä kertaa Jesse ei laita kuivapukua lumipuvun alle vaan luottaa jäähän ja itseensä.
Hyljesuksella kykenee hyväkuntoinen jahtimies tekemään kymmenien kilometrien etsintälenkkejä, ja niin täytyykin tehdä, sillä kun lähes koko meri on jäässä, on hylkeillä lähes rajattomasti tilaa olla ja elää. Ja vaikka hyljekanta on paisunut hurjaksi, täytyy jäistä maisemaa tiirailla tarkasti ja kauan, jotta edes jonkun havainnon saisi.
Kiintiömetsästystä
– Luulen, että kohtaamme vain norppia, hallit taitavat olla vielä hiukan etelämpänä. Ne tulevat tällä jääkelillä meille vasta parin viikon kuluessa, Kokko toteaa.
Mutta hänen motivaatiotaan etsimiseen hallipula ei pilaa. Jessellä on nimittäin myös norppalupa. Norppalupa on tälle keväälle haettava erikseen, ja norpasta toimitetaan Luonnonvarakeskukselle tietyt näytteet tutkimuskäyttöön.
Elokuun alusta alkaen norppaa metsästetään kuten halliakin, eli alueellisten kiintiöiden perusteella. Sekä hallien eli harmaahylkeiden että norppien kannat kun ovat kasvaneet tasaisesti vuosikausia. Vuonna 2020 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa runsaat 40 000 harmaahyljettä. Perämeren jäillä laskenta-aikaan olleiden norppien määräksi arvioitiin hieman yli 13 000 yksilöä. Harmaahylkeiden määrä oli jo toisen vuoden peräkkäin yli 40 000 yksilöä, joten kannassa olisi varmasti verottamisen varaa enemmän kuin metsästäjillä on intoa ja kykyä niitä saalistaa.
Uusiokäyttöä
Jesse on tehnyt hyljesuksensa modernisti kierrättämällä vanhat laskettelusukset.
– Siinä on makuualusta päällä että on mukavampi ryömiä ampumahollille. Ja tietysti ohjaustangossa koukku, johon hylje ripustetaan, Jesse esittelee designiaan.
Ryömimismatka on 100–200 metriä, ja etenemismuoto muuttuu ryöminnäksi noin puolen kilometrin päässä hylkeestä. Ampumaetäisyys on Jessellä 150:stä 300 metriin.
Mutta hylkeet ovat jostain syystä todella herkkänä, ja ne kaikkoavat railoihin jo paljon ennen puolen kilometrin etäisyyttä. Norppa toisensa jälkeen sujahtaa turvaan ennen kuin edes otamme ryömintäasentoa.
Kunnes toisena päivänä tilaisuus tulee. Norppa on railon äärellä eikä havaitse lähestyvää metsästäjää ajoissa. Jesse ryömii vajaan 300 metrin etäisyydelle, jossa päättää, että lähemmäs ei passaa edetä ja ampuu. Yksi laukaus riittää, norppa jää niille sijoilleen.
– Löytyihän se lopulta, eipä tullut tyhjää aloitusviikonloppua, metsämies riemuitsee.
Ja kausi jatkuu vielä pitkään.
Katso video hyljejahdista:
