Kannanhoidollisesta metsästyksestä

Suurpedot ovat rauhoitettuja, mutta rauhoituksesta voidaan poiketa tietyin edellytyksin. Se voi tapahtua joko vahinkoperusteisilla tai kannanhoidollisilla poikkeusluvilla. Kannanhoidollisista poikkeusluvista puhutaan yleisesti kannanhoidollisena metsästyksenä.

Luontodirektiivi ja metsästyslaki eivät sisällä terminä kannanhoidollista metsästystä, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan hämmennystä, jota on myös taitavasti ruokittu mediassa ja somepalstoilla.

Maa- ja metsätalousministeriön julkaisemissa susi-, ilves- ja karhukannan hoitosuunnitelmissa kuvataan kattavasti lajien hoitamiseen kuuluva kansallinen viitekehys. Työkalupakkiin kuuluu kaikissa hoitosuunnitelmissa kannanhoidollinen metsästys.

Poikkeusperusteista

Asiakokonaisuuden selventämiseksi on hyvä kiinnittää huomiota luontodirektiivin 16 artiklan sisältöön. Sen 1 kohdan a–d alakohdassa tuodaan esiin kullakin artiklassa tarkoitetulla poikkeuksella tavoitellut päämäärät.

• luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojeleminen ja luontotyyppien säilyttäminen
• erityisen merkittävien vahinkojen ehkäiseminen
• kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskeva tai erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy
• lajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis- ja uudelleenistuttamistarkoitus

Mutta näin ei ole 16 artiklan 1 kohdan e alakohdassa, johon kannanhoidolliset luvat ovat perustuneet. Siinä ei mainita tai avata tarkemmin päämäärää, johon poikkeuksella pyritään.

Alakohtaan e perustuvan poikkeuksen päämäärä ei näin ollen voi lähtökohtaisesti olla sama kuin a–d alakohtaan perustuvien poikkeusten päämäärät. Siksi sitä voidaan käyttää perusteena vain tapauksissa, joissa a-d eivät ole merkityksellisiä.

Koska luontodirektiivissä tai metsästyslaissa ei ole sanottu auki kannanhoidollisen metsästyksen perustetta eli päämäärää, se jää kansalliseen harkintaan. Kun kyse on harkinnasta, on selvää, että päätöksentekijän eli Suomen riistakeskuksen käyttämä päämäärä on altis kritiikille.

Päämäärän oikeellisuus ratkeaa lopulta vasta oikeuskäsittelyssä. Tämä on äärimmäisen hidas tapa ratkoa asiaa, jonka viime kädessä ratkaisee korkein hallinto-oikeus (KHO) 1–2 vuotta kestävässä oikeusprosessissa.

Mitä asetettavalta päämäärältä edellytetään?

Unionin tuomioistuin katsoi antamassaan ennakkoratkaisussa, että e alakohdassa poikkeamisen päämäärää on tuettava selvin perusteluin. Lisäksi on voitava osoittaa tieteellisten tietojen perusteella, että poikkeusluvalla voidaan saavuttaa haluttu päämäärä.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) viittaa ilveksen metsästystä koskevassa vuosikirja-päätöksessään KHO:2022:48 unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuun. KHO toteaa, ettei pelkästään asetuksen tai kansallisen hoitosuunnitelman yleisten tavoitteiden toteuttaminen ole riittävä peruste poikkeusluvan myöntämiselle, ellei poikkeusluvasta ilmene täsmällisesti direktiivin mukainen hyväksyttävä päämäärä, johon metsästyksellä pyritään.

KHO toteaa lisäksi, että luontodirektiivin tiukasti suojeltavan lajin kannanhoidollinen metsästys ei sellaisenaan voi olla e alakohdan, eikä myöskään metsästyslain 41 a §:n 3 momentin soveltamisen edellytyksenä oleva päämäärä ilman, että metsästyksellä pyritään samalla johonkin luontodirektiivin mukaiseen hyväksyttävään päämäärään. Sillä seikalla, että metsästyksellä ei olisi haitallista vaikutusta lajin, kuten esimerkiksi ilveksen suojelun tasoon, ei ole merkitystä. KHO:n mukaan poikkeusluvalla sallittu kannanhoidollinen metsästys voi kuitenkin olla keino direktiivin mukaisen hyväksyttävän päämäärän saavuttamiseksi.

Uusimmissa karhua koskevissa ratkaisuissaan KHO totesi olevan sinänsä selvää, että liian tiheä karhukanta voi aiheuttaa ongelmia, joiden ratkaiseminen on mahdollista vain metsästyksellä. Se piti mahdollisena, että karhukannasta johtuvien sosiaalisien ongelmien lieventäminen voisi tapahtua hallitusti karhujen määrää vähentämällä. Uusimpien linjausten mukaan poikkeusta voi soveltaa vain, jos on olemassa erityinen alueellinen ongelma, johon on puututtava. Siksi poikkeusluvan perusteena tulee olla riittävä selvitys vaikutuksista nimenomaan poikkeuslupaa koskevalla alueella.

Mitä seuraavaksi?

Maa- ja metsätalousministeriö on ilmoittanut, että nykymuotoinen kannanhoidollinen metsästys on tullut tiensä päähän. Ministeriö on tuonut alustavana pitempikestoisena ratkaisuna esille sen, että suotuisalla suojelun tasolla olevat lajit tulisi siirtää luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V. Siirto mahdollistaisi metsästyksen järjestämisen nykyistä joustavammin. Liitemuutoksissa aloitevalta on EU:n komissiolla. Aika näyttää, löytyykö komissiolta tahtotilaa niiden edistämiseen.