Mantereen vieraspetojen tehopyyntipilotti

”Ei hyvältä näytä” saattoi todeta, kun katsoi viimeisimpien vesilintulaskentojen tuloksia. Heinäsorsaa lukuun ottamatta kaikkien riistasorsien pitkän ajan trendi on laskeva. Todennäköiset syylliset ovat elinympäristöjen kokonaisvaltainen huonontuminen, kuten rehevöityminen ja vieraspetojen aiheuttama pesäsaalistus. Riistaväki tarttuukin jälleen innolla elinympäristötyöhön: nyt vieraspedot kuriin!

Hanke pähkinänkuoressa

Suomen riistakeskuksen SOTKA-vieraspetohankkeessa kehitetään luonnonhoidollisesti vaikuttavia konsepteja supikoiran ja minkin pyyntiin. Tutkimusten mukaan vieraspedot aiheuttavat suurimmat elinympäristöongelmat rehevillä lintuvesillä sekä saaristossa, eli juuri suurimman lajikirjon ja vesilintujen poikastuoton alueilla. Hankkeessa keskitytään toimintamallien kehittämiseen erityisesti näissä elinympäristöissä, mutta ennen kaikkea organisoimaan laajamittaista tehopyyntitoimintaa käytännössä.

Toiminta käyntiin mantereella

Sisämaassa on tärkeää voida tarvittaessa laajentaa pyyntitoimintaa riistanhoitoyhdistysverkostossa, joten pilottialueiksi valittiin kolme yhdistystä. Tavoitteena oli löytää toisistaan hieman poikkeavat riistanhoitoyhdistykset, jotta pyyntitoiminnan alueelliset erot tulisivat esiin. Lopulta mukaan valikoituivat Nokian seudun, Hämeenkyrön-Viljakkalan ja Lahden seudun riistanhoitoyhdistykset.

Toiminnanohjaajien ja paikallisten pienpetoaktiivien avustuksella yhdistysten alueilta määritettiin tärkeimmät vesilintualueet. Petopoistoalueet muodostuivat arvokkaista vesilintualueista, sekä 2–3 kilometrin ’’suojavyöhykkeestä’’ niiden ympäriltä.

Pienpetoaktiiveista vieraspetoryhmäksi

Varsinaisen pyynnin jokaisella alueella toteuttaa paikallisista pienpetoaktiiveista koottu noin 10-henkinen vieraspetoryhmä. Vieraspetoryhmän tehtävänä on poistaa supikoiria ja minkkejä niin paljon kuin mahdollista. Tämän tueksi ryhmälle hankittiin pyyntilaitteita ja tarvikkeita, kuten loukkuja, rautoja ja riistakameroita.

Koordinoitujen pyyntien kulmakiviä ovat yhteiset pelisäännöt ja systemaattinen pyynneistä raportoiminen. Pyytäjiltä kerätään tietoa muun muassa saalismääristä, käytetystä pyyntiajasta ja pyyntimenetelmistä. Tiedonkeruun avulla selvitetään saalismäärien ja yleisen ajankäytön lisäksi alueellisesti tehokkaimpia pyyntimenetelmiä.

Pyyntialueet ja ylityssopimukset

Ryhmille määritetyt pyyntialueet sisältävät useiden metsästysseurojen, kaupunkien, seurankuntien ja yksittäisten ihmisten metsästysmaita. Alueiden yhtenäisyys on yksi tehopyynnin ehdottomista edellytyksistä.

Pyyntiryhmille pyrittiin uusien pyyntialueiden lisäksi hankkimaan metsästysseurojen alueille ’’ylitysluvat’’, jolloin ryhmän jäsenet voivat toimia myös muiden kuin oman kotiseuransa alueella. Pyyntialueiden ja metsästysseurojen ’’ylityssopimusten’’ hankinnassa riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajat ja vieraspetoryhmän johtajat olivat tärkeässä roolissa. Kaikille alueille ylityssopimuksia ei luonnollisesti saatu, ja rajan ylittäminen pyrittiin tällöin ratkaisemaan muilla keinoilla.

Ensimmäisen syksyn kokemukset

Hankkeen käytännön järjestelyt aloitettiin kevättalvella 2020, ja pyyntitoiminta elokuun lopussa. Marraskuun 2020 loppuun mennessä petopoistoalueilta oli pyydetty useampi sata supikoiraa ja kymmeniä minkkejä.

Aluehankintaa ja ylityssopimusten tekemistä on jatkettu pyyntien kanssa rinnakkain. Kumpikin on onnistunut odotettua paremmin. Vieraspetopoistoapuun on suhtauduttu ehdottomasti enemmän positiivisessa hengessä kuin varauksella. Sekä metsästäjät että muut kokevat vieraspetojen pyynnin pääsääntöisesti positiiviseksi asiaksi ja ovat valmiita tekemään pyyntiryhmien kanssa yhteystyötä, jotta supikoira- ja minkkikantoja saadaan alennettua.

Laajasti katsottuna luonnonhoidollinen vieraspetopyynti on laji, jossa tarvitaan suunnittelua ja yhtenäisiä pyyntialueita. Ensisijaisen tärkeää on huolehtia siitä, ettei pyyntialueeseen jää ’’vieraspetopankkeja’’ eli kokonaan ilman pyyntiä olevia alueita. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tässäkin asiassa.