Pitkäaikainen kehitys määrittää metsäkanalintujen metsästysaikoja
Suomen riistakeskus valmistelee esityksen metsästysajoista maa- ja metsätalousministeriölle elokuussa tuoreinta riistalaskentatietoa hyödyntäen. Metsästäjät laskevat vapaaehtoistyönä heinä-elokuun vaihteessa vuosittain noin tuhat riistakolmiota.
Metson, teeren ja pyyn metsästysaikoja määritettäessä tärkeimpänä tekijänä on kunkin lajin kannan pitkäaikaisen kehityksen suunta. Toisena keskeisenä tekijänä huomioidaan kuluvan vuoden lintutiheys verrattuna aikaisempiin vuosiin.
Lintukannan kehityksen tarkastelussa on käytettävä riittävän pitkää tarkastelujaksoa, koska kannat vaihtelevat voimakkaasti vuosien välillä, ja kannanvaihteluille on tyypillistä syklinen tai osin syklinen vaihtelu. Metsästysaikaesityksen valmisteluun käytetään riistakolmioaineistoja vuodesta 1989 lähtien, painottaen viimeisen 21 vuoden tietoja.
Riekon osalta painotetaan muita lajeja enemmän kuluvan vuoden tiheyttä riistakolmiolaskennoissa. Ylä-Lapin osalta suurin painoarvo on kanakoira-avusteisten linjalaskentojen tuloksilla.
Metsästysaikaharkinnassa voidaan ottaa huomioon myös lintukannan viimeaikaisen kehityksen suunta, poikastuotto sekä tarkasteltavalla alueella laskettujen riistakolmioiden määrä. Jos laskettujen kolmioiden määrä on alhainen, metsästysaikaa voidaan esittää lyhennettävän varovaisuusperiaatteen mukaisesti.
Tavoitteena riistatietoon perustuva selkeä kokonaisuus
Metsästysaika-alueiksi pyritään rajaamaan riittävän suuret yhtenäiset aluekokonaisuudet, joilta voidaan luotettavasti todeta kannan kehityssuunta ja nykytila. Niillä alueilla, joilla lajikohtaiset kantatiedot sen mahdollistavat, eri lajien metsästysaika-alueita voidaan osin yhtenäistää harkinnan mukaan.
Metsästysajan määrittelykriteereistä ja lajikohtaisista perusteluista voit lukea tarkemmin asetusmuistion liitteestä.
Metsäkanalintujen metsästysaikaa voidaan rajoittaa metsästyksen kestävyyden varmistamiseksi metsästyslain 38 §:n perusteella annettavalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
