Puuttuuko ilveksen kanta-arviosta pentueita?
Viime vuosina ilveksen kanta-arvio on herättänyt keskustelua alueilla, joilla havaintoja tehdään paljon. Kritiikki on kohdistunut etenkin eri pentueiden tunnistamiseen käytettyyn ”pentueympyrään”.
Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi vuosittain Suomen ilveskannan koon. Arvio perustuu erityisesti petoyhdyshenkilöiden Tassu-järjestelmään kirjaamiin pentuehavaintoihin sekä Suomesta ja muualta Fennoskandiasta kerättyyn tutkimustietoon.
Kanta-arvioinnin tavoitteena ei ole laskea yksittäisen riistanhoitoyhdistyksen ilveksiä mahdollisimman tarkasti, vaan muodostaa realistinen kokonaiskuva koko Suomen ilveskannasta. Tässä työssä havaintoaineisto, tutkimustieto ja tilastollinen mallinnus täydentävät toisiaan.
Pentuehavainnot ovat arvioinnin perusta
Ilveksen kanta-arvioinnissa on kaksi vaihetta: havaintoaineiston kokoaminen ja kanta-arvion tuottaminen.
Keskeisin aineisto muodostuu Tassuun kirjatuista pentuehavainnoista. Niiden pohjalta arvioidaan, kuinka monta lisääntyvää ilvesnaarasta eli pentuetta kullakin alueella on mahdollisesti ollut. Havaintojen ryhmittelyn apuna käytetään kartalle piirrettävää laskennallista ympyrää (niin sanottu pentueympyrä), jonka säde on 10 kilometriä.
Ympyrä perustuu radiolähetintutkimuksiin, joissa on seurattu pentueellisten ilvesnaaraiden liikkeitä elinpiireillään Fennoskandiassa. Aikuisilla ilveksillä on aikaisemmissa tutkimuksissa Suomessa havaittu sekä tätä suurempia että pienempiä elinpiirejä.
Eri yksilöiden elinpiiri maastossa voi olla hyvin vaihtelevan muotoinen. Pentueympyrä ei siis edusta elinpiirin rajausta eikä välttämättä siten vastaa sen todellista kokoa. Pentueympyrän tarkoitus on auttaa erottelemaan havaintoaineistoa mahdollisiksi pentueiksi. Ympyrät voivat mennä reuna-alueiltaan päällekkäin erityisesti tiheän kannan alueilla, jolloin teoreettinen yhden pentueen käytössä oleva alue pienenee.
Jos tietyllä alueella ilvesnaaraiden elinpiirit ovat keskimääräistä pienempiä, voi pentueiden lukumäärän arviointi tuottaa paikallisen aliarvion. Jos paikalliset elinpiirit taas ovat suurempia, voi pentuemäärä paikallisesti olla yliarvio.
Vaikka paikallisella tasolla elinpiirin keskiarvoa käyttämällä pentuearvio voi erota havaitusta tilanteesta, valtakunnallisessa mittakaavassa yli- ja aliarviot tasoittuvat. Siksi menetelmä on perusteltu ja toimii koko maan kannanarvioinnissa.
Paikallisten kokemus runsaista ilveshavainnoista ei siten välttämättä ole ristiriidassa kanta-arvion antaman kuvan kanssa. Alueella voi vuoden aikana liikkua sekä usean naaraan elinpiireillä kulkevia sukukypsiä uroksia että vaeltavia nuoria yksilöitä, vaikka lisääntyvien naaraiden määrä ei kasvaisi samassa suhteessa. Paikallisesti tilanne voi myös vaihdella vuosien välillä.
Populaatiomallinnus tarkentaa arvioita
Vuodesta 2025 lähtien ilveskanta poronhoitoalueen ulkopuolella on arvioitu populaatiomallin avulla eikä kanta-arvio nojaa enää niin vahvasti pentueympyrätulkintaan. Populaatiomalli huomioi kannan ikä- ja sukupuolirakenteen, eri kuolleisuustekijät sekä lisääntymisen. Mallissa hyödynnetään pentuehavaintojen lisäksi muun muassa saalistietoja ja kuolleisuustilastoja.
Toisin kuin aiempi menetelmä, populaatiomalli hyödyntää aineistoja vuodesta 1998 lähtien, eikä se ole yhtä herkkä yksittäisten vuosien havaintovaihtelulle. Jokaisen uuden aineistovuoden lisäämisen jälkeen malli tuottaa päivitetyn arvion kyseisen arviovuoden lisäksi takautuvasti koko ajanjaksolle.
Havaintoaineistosta ei tehdä enää visuaalista karttatulkintaa erillispentueista. Malli huomioi mahdollista yli- tai aliarviointia muun muassa aikaisempien vuosien lisääntyvien naaraiden määrän ja ilveksen lisääntymisbiologisen tiedon perusteella.
Tutkimus tuottaa tärkeää tietoa kannan arviointiin
Ilveskanta ja ilveksen tärkeimpien saaliseläinten kannat ovat runsastuneet viime vuosina erityisesti eteläisessä ja lounaisessa Suomessa.
Lukella on parhaillaan käynnissä tutkimushanke, jossa sekä pieniä hirvieläimiä että ilveksiä seurataan satelliittilähettimien avulla. Tutkimuksen tavoitteena on saada muun muassa tarkempaa tietoa siitä, olisiko kannanarvioinnissa käytettävää pentueellisen naaraan elinpiiriin liittyvää tietoa tarpeen päivittää erityisesti tiheän saaliseläinkannan alueilla.
Myös havainnointimenetelmät ovat muutoksessa, sillä nykyisin ilveshavaintoja syntyy paljon riistakameroiden avulla. Niiden hyödyntäminen nykyistä tehokkaammin esimerkiksi tekoälyn avulla edellyttää kuitenkin vielä menetelmäkehittämistä.
Ilvekset tarvitsevat oman elinpiirin lisääntyäkseen. Jos vapaita alueita ei ole tarjolla, nuoret ilvekset joutuvat odottamaan elinpiirin vapautumista ennen lisääntymistä. Tällöin alueella voi olla paljon ilveksiä ilman, että pentueiden määrä kuitenkaan kasvaa. Kannan kasvaessa voi ilmetä muitakin tiheysriippuvaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat kannan kasvunopeuteen. Asialla on merkitystä erityisesti, kun ennustetaan ilveskannan kasvua pitkällä aikavälillä.
Luke julkaisi ilveksen uusimman kanta-arvion toukokuussa. Syksyllä 2025 poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa kannan arvioidaan olleen 2 990–3 620 yksilöä, ja ilveskanta on kasvanut noin 21 prosenttia. Poronhoitoalueella arvioidaan eläneen syksyllä 2025 arviolta 68–140 yksilöä.
Tulevana syksynä 2026 ilveksiä ennustetaan olevan 3 590–4 350 yksilöä. Ennuste sisältää myös keväällä syntyneet pennut.
Vuonna 2025 ilvespentuehavaintoja tallennettiin koko maasta noin 49 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Luke kiittää kaikkia havainnointiin ja kirjaamiseen osallistuneita henkilöitä heidän tärkeästä panoksestaan ilveksen kanta-arvion tuottamisessa.