Vuonna 2019 ollessani SRVA-yhteyshenkilö otin vastaan poliisilta ilmoituksia riistaeläinkolareista.

Aloin ihmetellä kuinka tietyllä seuramme alueella Valtatie 1:n varressa tapahtuu usein riistaeläinkolareita riista-aidasta huolimatta.

Saman sillan jokaisessa kulmassa

Ryhdyin selvittämään, mistä eläimet pääsevät tiealueelle. Totesin muun muassa erään moottoritien ylittävän sillan pielessä lähes metrin levyisen aukon riista-aidan ja sillan reunan välissä. Saman sillan kaikista reunoista oli vastaavia aukkoja, joista vähintään kauris tai peura mahtuu kulkemaan. Lisäksi samalla alueella riista-aidoissa oli useita reikiä muuallakin.

Otin aukoista kuvia ja otin yhteyttä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen liikenneturvallisuusinsinööri Jaakko Klangiin. Kerroin hänelle aukoista ja lähetin ottamani kuvat. Klang tarttui asiaan ripeästi ja aukkoja ryhdyttiin korjaamaan Valtatie 1:n varrella. Korjauksia tehtiin siltojen pieliin, ilmeisesti ihan koko ELY-keskuksen alueella.

Kartoituksella apua riista-aitojen huoltoon

Nyt vuosia myöhemmin asia alkoi kaivertamaan mieltäni uudelleen. Seuramme alueella oli edelleen paikkoja, jossa tapahtui riistaeläinkolareita.

Niinpä lähdin kävelemään riista-aidan reunaa vähän yli kolmen kilometrin matkan molemmin puolin Valtatietä. Mukanani oli muutama metri keltaista hirvinauhaa, jolla ajattelin merkata korjausta vaativat kohdat.

Nauha ei riittänyt kuin pieneen osaan. Kun nauha loppui, oivalsin, että onhan minulla puhelin ja siinä koiratutkalisenssi. Tämän jälkeen pysähdyin korjattavaan kohtaan, kirjoitin mitä korjaustoimenpidettä se vaatii ja tallensin tiedon. Ajattelin merkintöjen helpottavan aidankorjaajan työtä. Kuitenkin minua harmitti, etten ollut ottanut keltaista nauhaa enempää. Se helpottaa reikien löytämistä, kun korjaaja ajaa moottoritietä. Jotta nauhan näkee helposti, sitä kannattaa laittaa yli 0,5 metrin pätkä riista-aidan verkon yläreunaan.

Saatuani kaikki korjattavat kohdat kartoitettua, joita oli yli 30, tein tiedoista muutaman karttalehden ja numeroin korjauskohdat lähtöpisteestä juoksevalla numerolla päätepisteeseen. Lopuksi lähetin tiedot riista-aitaa korjaavalle henkilölle.

Pieni vaiva, suuri hyöty

Nähty vaiva palvelee liikenneturvallisuutta aidatuilla teillä, joilla autoilijat luottavat liian sokeasti siihen, ettei tiellä ole hirvieläimiä. Samalla se säästää meille metsästäjille arvokasta riistaa ja vähentää yöllisiä lähtöjä raatojen noutoon tien varrelta.

Jos kukin seura tekee kartoituksen omalla alueellaan, ei vaiva ole kohtuuton. Tietäen tiehallinnon rahoituksen, heillä ei ole aukkojen kartoitukseen väkeä eikä rahaa.