Kanalintujen suosimat metsän rakennepiirteet
Tutkimus lisää tietoa kanalintujen suosimista metsän rakennepiirteistä. Huomioimalla ne talousmetsien hoidossa voidaan parantaa riistalintujen runsauksia.
Vuoden aikana kanalinnut tarvitsevat erilaisia metsäelinympäristöjä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimus paljastaa, että mallintamalla voidaan selittää metsäkanalintujen elinympäristömieltymyksiä. Mallinnusta tehdään eri mittakaavassa yksittäisen metsikön rakenteesta aina laajemman metsämaiseman rakenteeseen.
Minkälaista metsää linnut suosivat?
Yhdistämällä Suomen metsäkeskuksen laserkeilausaineistoa riistakolmiolaskenta-aineistoon, tutkijat pystyivät erottelemaan tärkeimmät metsän piirteet, joita metsäkanalinnut suosivat elinympäristön valinnassaan. Tulokset kuvaavat loppukesän tilannetta, sillä aineisto on kerätty kolmiolaskentojen yhteydessä.
Teeri ja pyy suosivat erityisesti nuoria sekametsiä, joissa on tiheä pensaskerros ja eri-ikäisiä puita.
Teeren ja riekon esiintymisen todennäköisyyttä lisäsi tiheä pensaskerros ja matala puuston tilavuus, mikä on tyypillistä varsinkin riekkojen suosimilla vähäravinteisilla suoalueilla.
Metso ja pyy puolestaan suosivat korkeaa latvuspeittävyyttä, suuria kuusia ja tiheitä mäntyvaltaisia metsiä.
Monimittakaavainen mallinnusmenetelmä
Käytetty monimittakaavainen lähestymistapa ottaa huomioon metsäkuvion ja laajemmat maisematason ominaisuudet, kuten puuston iän, korkeuden ja järeyden, kokonaispinta-alan ja runkotiheyden. Maisematasolla huomioidaan lisäksi puulajien monimuotoisuus.
Metsäkuviotason elinympäristövalinta todennäköisesti kuvaa loppukesän tilannetta. Käytetty aineisto on kerätty riistakolmiolaskennan aikaan loppukesästä, jolloin metsäkanalinnuilla on poikueet. Suuremman mittakaavan tarkastelulla päästään paremmin käsiksi lajien elinympäristövaatimuksiin myös muina vuodenaikoina.
Kaikilla neljällä kanalinnulla pienin mittakaava – metsäkuvio – kuvasi parhaiten metsärakenteen ja kanalinnun esiintymisen välisen suhteen. Metsäkuvion rakenne yhdessä sekä elinpiirin (1 km säde) että maiseman (5 km säde) rakenteen kanssa paransi kuitenkin mallin selitysvoimaa, minkälaisissa metsissä kanalinnut todennäköisimmin esiintyvät.
Tulosten perusteella on selvää, että riistapainotteisessa metsänhoidossa tulisi ottaa huomioon kanalintujen elinympäristön tarpeet koko vuodenkierron aikana. Tulos ei mullista käsitystämme metsäkanalintujen elinympäristön tarpeista, se lähinnä vahvistaa ja vetää yhteen käsiyksiämme aiemmista tutkimuksista.
Kanalinnut huomioiva metsänhoito
Se että yksittäisen metsäkuvion rakenne on tärkein kanalintujen esiintymistä selittävä tekijä, antaa metsänomistajille hyvät edellytykset toteuttaa riistan huomioivaa metsänhoitoa.
Kanalintujen elinympäristön laatua voidaan parantaa esimerkiksi ylläpitämällä metsän eri-ikäisyyttä ja kerroksellisuutta, runsasta pensaskerrosta, riistatiheikköjä ja jättämällä suuria havupuita. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että ne parantavat pesimämenestystä ja tarjoavat ravintoa poikueille.
Kun tarpeeksi suurta joukkoa yksittäisiä metsäkuvioita hoidetaan riistaa huomioivalla tavalla, muodostuu metsämaisema, joka sisältää elinympäristöjä kanalintujen koko vuodenkierron tarpeisiin. Samalla parantaen myös muuta metsän monimuotoisuutta.
Verrattuna 1960-luvulla aloitettuihin kanalintulaskentoihin, nykyisillä riistakolmiolaskennoilla havaitaan huomattavasti vähemmän lintuja. Laskentojen menetelmät eroavat kuitenkin toisistaan, joten kantojen vähenemisen määrä on epäselvä. Metsäkanalintujen kantoihin ovat vaikuttaneet muutokset elinympäristössä, metsätaloudessa ja ilmastossa.
Tämän ja muiden tutkimuksien tuloksien avulla voimme muokata metsänhoitomenetelmiä riistaystävällisemmiksi. Tutkimuksen kirjoittajat korostavat monimittakaavaisen lähestymistavan arvoa. Esimerkiksi jatkuvapeitteinen metsänhoito saattaa luoda uusia mahdollisuuksia, joilla voidaan paremmin huomioida kanalintujen suosimia metsän rakennepiirteitä.
