Viisitoista vuotta, muttei suotta

Allekirjoittanut valittiin vuoden 2009 Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajakokouksessa hallituksen puheenjohtajaksi. Samassa kokouksessa tehtiin kauaskantoinen päätös ryhtyä suunnittelemaan Suomen riistakeskuksen perustamista. Päätöstä seurasi uuden riistahallintolain valmistelu, jonka läpimeno eduskunnassa oli edellytyksenä muutosprosessin etenemiselle. Tiukan väännön jälkeen laki saatiin voimaan ja Suomen riistakeskus aloitti toimintansa 1.3.2011.

Kirjoitin ensimmäisen puheenjohtajan palstani otsikolla ”Muutos on mahdollisuus”. Nyt, yli kuusikymmentä palstaa myöhemmin, on helppo todeta mahdollisuuden tulleen täysimääräisesti käytetyksi. Suomen riistakeskuksesta on kehittynyt tunnustettu riista-alan asiantuntijaorganisaatio, myös kansainvälisesti. Erityisesti suomalaisten metsästäjien laaja vapaaehtoistyö riistatiedon keruussa ihmetyttää muiden maiden riista-alaa: nykyään puhutaan yleisesti ”Suomen mallista”, jolla kuvataan riistatiedon keruuta ja hyödyntämistä.

Onnistumista on merkittävästi tukenut julkinen riistakonserni ja sen luoma riistakonsernin strategia. Suomen riistakeskus on ollut keskeisin strategian toteuttaja, joten strategiatyö on luonut raamit riistakeskuksen toiminnalle.

Jos tästä viidentoista vuoden savotasta pitää nostaa esiin erityinen asia, niin se on päätös Oma riista -hankkeen aloittamisesta. Sitä voidaan pitää riistahallinnon kruununjalokivenä, jota ilman nykyistä toimintaa on vaikea edes kuvitella. Lyhyesti kuvattuna Oma riista poikkeaa monista muista tietohallintohankkeista siinä, että sen aikataulut ovat pitäneet ja se toimii.

Lämpimät kiitokset maa- ja metsätalousministeriölle, riistanhoitoyhdistyksille ja riistahallinnon luottamushenkilöille, riistakeskuksen henkilöstölle sekä sidosryhmille – yhteistyö riistatalouden saralla on ollut jouhevaa ja tuloksekasta. Latu on avattu, joten siitä on hyvä jatkaa…