Itäisellä Uudellamaalla keskustellaan kuuden rhy:n yhdistymisestä
Itäisen Uudenmaan alueen riistanhoitoyhdistyskentällä keskustellaan tulevaisuuden palveluiden turvaamisesta. Loviisan, Ruotsinpyhtään, Lapinjärven, Liljendalin, Porvoon ja Sipoon riistanhoitoyhdistyksissä pohditaan turvaisiko yhdistyminen tulevaa.
Ari Puolakoskella on vuosikymmenten kokemus riistanhoitoyhdistystoiminnasta. Hän on toiminut pitkään Porvoon riistanhoitoyhdistyksen (rhy) puheenjohtajana. Puolakosken mukaan yhdistymisajatusten taustalla on pienien yhdistysten resurssipula ja vapaaehtoisten väheneminen. Yhdistymisestä mahdollisesti koituvat hyödyt houkuttelevat.
– Esimerkiksi metsästäjäkurssien järjestäminen ja mediayhteydet vievät paljon aikaa. Päivätöissä muualla olevat vapaaehtoiset eivät aina pysty hoitamaan kaikkia tehtäviä. Osa- tai täysipäiväinen toiminnanohjaaja voisi tarjota metsästäjäkursseja, jalkautua kouluihin ja palvella mediaa, Puolakoski luettelee.
Myös Lapinjärven riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajalla Kenneth Levinillä on pitkä kokemus rhy-toiminnasta. Hän kertoo, että Itä-Uudellamaalla yhdistymisajatukset saivat alkunsa, kun Länsi-Uudellamaalla käytiin läpi vastaava prosessi muutamia vuosia sitten.
Itä-Uudellamaalla yhdistymistä valmistelee työryhmä. Tavoitteena on perustaa yksi suurempi ja taloudellisesti vahvempi rhy, joka pystyisi palkkaamaan täysipäiväisen toiminnanohjaajan. Tämä on Levinin mielestä välttämätöntä, sillä vapaaehtoistyöstä on tullut entistä haastavampaa järjestää pienissä yhdistyksissä.
Ampumaradat ja kaksikielisyyden huomioiminen ovat tärkeitä kysymyksiä
Ampumaratojen ylläpito on yksi yhdistymisen suurista käytännön haasteista. Itäisellä Uudellamaalla on useita erilaisia ampumaratoja. Ratojen toiminnan jatkuvuuden varmistaminen vaatiikin vielä pohdintaa, mutta myös resursseja.
Lapinjärven rhy:llä ei ole omaa ampumarataa ja yhdistyksessä on otettu selkeä kanta ratojen tulevaisuuteen.
– Meidän kantamme on, että uuden rhy:n ei pitäisi omistaa ampumaratoja, vaan ne tulisi siirtää erillisten yhdistysten haltuun, Levin sanoo.
Vahvasti kaksikielisellä alueella myös kielellä on väliä. Mahdollisessa yhdistymisessä on turvattava palvelut jäsenille myös jatkossa molemmilla kotimaisilla kielillä. Tähän on alueella pitkät perinteet ja valmiit toimintamallit.
Katse tulevaisuuteen
Vaikka Itäisellä Uudellamaalla yhdistymisprosessi on vasta harkinnassa, Puolakoski näkee sen välttämättömänä rhy-kentän tulevaisuuden kannalta.
– Vapaaehtoistyön tekemiseen liittyy turnausväsymystä, ja uusien toimijoiden löytäminen on vaikeaa, Puolakoski sanoo.
Puolakoski ja Levin ovat huolissaan metsästäjien ikärakenteesta ja uusien nuorten saamisesta mukaan toimintaan.
– Jotta saamme nuoria mukaan, koulutus ja tiedottaminen ovat avainasemassa. Tällaiseen toimintaan pienet yhdistykset eivät enää pysty yksin. Yhdistyminen antaisi mahdollisuuden resurssien tehostamiseen ja ammattimaisen toiminnan järjestämiseen, Levin pohtii.
Puolakoski rohkaisee itäisen Uudenmaan metsästäjiä suhtautumaan avoimin mielin yhdistymiseen.
– On tärkeää, että rhy:t pystyvät vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Yhdistymällä voimme vahvistaa toimintaamme ja tarjota parempia palveluita jäsenillemme.
Levin kertoo, että Lapinjärvellä rhy:n jäsenistö suhtautuu yhdistymiseen myönteisesti, jos se johtaa toiminnan tehostumiseen ja resurssien parantumiseen. Erityisesti toiminnanohjaajan palkkaaminen nähdään tärkeänä.
Itä-Uudenmaan rhyiden yhdistymisprosessi on konkreettisesti käynnissä ja työryhmä laatii parhaillaan yhdistymissopimusta. Jos sopimus hyväksytään syyskuussa 2025 järjestettävissä ylimääräisissä kokouksissa uusi yhdistys aloittaisi toimintansa vuoden 2026 alussa.
