Kanadanhanhesta tuli merkittävä riistalintu

Suomessa kanadanhanhen historia on vielä varsin lyhyt, vain noin 60 vuotta. Laji on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja sitä istutettiin Suomeen 1960–1980-luvuilla. Ruotsista tuotiin 1960-luvun alussa muutamia hanhia, joiden istutukset eivät johtaneet pysyvään kantaan. Uusi yritys tehtiin 1970-luvulla, jolloin lintuja vapautettiin 22 paikkaan eri puolille Suomea. Tällä kertaa istutukset onnistuivat ja kanadalaisesta tuli osa Suomen riistalinnustoa.

Kanadanhanhi alkoi lisääntyä ja kannankasvu on ollut rivakkaa. Sen leviämisestä kertovat Suomen lintuatlakset: meneillään olevan kolmannen lintuatlaksen tulosten mukaan kanadanhanhi leviää ja runsastuu edelleen erityisesti sisämaassa. Rannikolla kanadanhanhia on lähes yhtenäisesti Vironlahdelta Tornioon. Sisämaassa hanhet ovat levinneet Lieksa–Kuopio–Vaasa-linjalle. Nykyisin Suomen kanta on noin 10 000 parin tienoilla.

Saaripesintä auttaa menestymään

Kanadanhanhi on tarkka pesäpaikastaan – se haluaa pesiä saaressa. Saaren ei tarvitse olla suuri, sillä vain muutaman neliömetrin luoto ruovikon reunassa kelpaa mainiosti. Hanhi tekee kasveista pienen pesäkeon, jonne se munii 4–7 munaa. Muninta alkaa huhtikuussa ja poikue kuoriutuu noin kuukauden haudonnan jälkeen.

Saarista hanhet hakevat turvaa erityisesti kettua ja supikoiraa vastaan. Pienen saaren pesää on helpompi puolustaa, ja veden saartamilla pesäpaikoilla pesät yleensä säästyvät ryöstäjiltä. Hanhilla jälkikasvua kaitsivat molemmat emot.

Saarten puutteen kanadanhanhet ratkaisevat kätevästi. Esimerkiksi Nuuksion kansallispuistossa useita hanhipareja pesii kelluvilla turvelautoilla ja saarilla. Enimmillään Nuuksiossa on pesinyt kolme paria pienen lammen turvelautoilla ilman ongelmia naapurihanhien tai sorsien kanssa. Se kertoo kanadalaisten olevan varsin sosiaalisia. Myöskään tutkimuksissa ei ole havaittu kanadanhanhella olevan negatiivista vaikutusta muiden vesilintujen kantoihin. Kasveja syövä hanhijätti ei luultavasti kilpaile samoista resursseista muiden vesilintujen kanssa.

Kanadanhanhi osaa kuitenkin olla tarvittaessa päättäväinen. Äksy kaakkuri joutuu varhain pesintänsä aloittavan kanadanhanhen edessä nöyrtymään, ja suostuu pesälautan luovutukseen. Kaakkuri odottaa hanhipoikueen kuoriutumista, jonka jälkeen se aloittaa pesinnän samalla lautalla.

Pesimälauttoja rakentamaan

Kanadalaista voi auttaa tekemällä pesimälauttoja saarettomiin reheviin järviin. Sopiva paikka on rauhallinen ruovikkolahti, jonne lautan voi sijoittaa ruovikon reunaan tai sen sisään. Lautan pitää olla veden saartama ja lautalla on oltava riittävästi kasvimateriaalia pesäkeon tekemiseen. Kooltaan lautta voi olla kahdesta neljään neliötä.

Rehevyyden merkityksen huomaa hyvin Nuuksiossa. Siellä hanhipoikueet eivät jää karuille lammille, vaan siirtyvät puroja pitkin rehevämpiin vesistöihin. Samoin toimivat joutsenet.

Joustava poikueympäristön valitsija

Poikueympäristöksi kelpaavat niin rehevät järvet, reittivedet kuin rannikon vedet. Ainoa vaatimus on runsas ruokapöytä. Siinäkään kanadanhanhi ei ole erityisen nirso, sillä paremman puutteessa sille maistuvat nuoret järviruo’on versot.

Yleensä emot valitsevat poikueelleen elinpiirin, jossa on paljon ruohovartisia kasveja sekä maalla että vedessä. Pihanurmet ovat poikueille hulppea ruokapöytä. Mökkiläiset eivät kuitenkaan mielellään hanhia pihanurmille päästä, sillä hanhet jättävät jälkeensä kymmenittäin ulostepötköjä.

Poikueen vartuttua lentokykyiseksi hanhet parveutuvat ja siirtyvät ruokailemaan pelloille. Syysmuutolle kanadanhanhet lähtevät myöhään: lokakuussa tai lauhoina syksyinä vasta marraskuussa. Talvehtimisalueet ovat Itämeren eteläosissa ja Pohjanmeren rannikolla.

Suosittu metsästyskohde

Kanadanhanhesta saatiin mitä haluttiin. Siitä tuli Etelä-Suomeen ja rannikolle runsas riistalintu. Kaiken lisäksi Eurooppaan tuotiin Pohjois-Amerikan kanadanhanhikirjosta kookkaimpiin kuuluva laji. Koirashanhi voi painaa lähes seitsemän kiloa ja naaras yli viisi kiloa, ja se on Suomen kookkain riistalintu.

Metsästäjille hanhijahti on mieluista. Kuvastus ja hanhipillin käyttö auttavat jahdissa. Taitavat pyytäjät osaavat sijoittaa kaaveet hanhille tyypillisiin muodostelmiin, joissa on huomioitu tuuli ja annettu tilaa laskeutuville hanhille. Hyvä hanhipillin käyttäjä pystyy huijaamaan kuville kaikki metsästettävät hanhemme. Kanadanhanhi lienee hanhistamme helpoin jahtikohde, sillä niiden joukossa on taajamien rannoilla varttuneita kesympiä hanhia. Usein kanadalaiset tulevat varsin suoraviivaisesti kuville, eivätkä kaartele pitkään korkealla kaaveiden yllä merihanhen tavoin.

Kannan runsastumisen myötä kanadanhanhisaaliit ovat kasvaneet. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kanadanhanhia on metsästetty keskimäärin noin 5 000 hanhea vuodessa. Enimmillään saalis on noussut hieman yli 8 000 lintuun.