Liipaisinkurinpalautus
Tavoitteena nolla metsästysvahinkoa metsästyskaudella – ei tänäkään vuonna valitettavasti toteutunut. Meillä metsästäjillä on iso vastuu kannettavana.
Metsästäjällä on oikeus pitää hallussaan ja käyttää ampuma-aseita. Oikeus pitää väistämättä sisällään velvollisuuden harjoitella ja ylläpitää aseen turvallista käyttöä.
Valitettavan usein metsästyskauden aikana kuulee lauseita ”onkohan kiikari siirtynyt, kun en ole ehtinyt käydä radalla kohdistamassa” tai ”vieläköhän sitä ensi vuonna saa hirvimerkin ammuttua”. Näitä lauseita ei joudu sanomaan, jos uhraa hieman aikaa ammunnan harjoitteluun.
Niin kiireinen tai välinpitämätön ei saa olla, että jättää ampumaharjoittelun ja aseen kohdistamisen välistä. Jokainen ammuttu harjoituslaukaus tuo lisää varmuutta riistalaukaukseen.
Turvallista aseenkäsittelyä ei voi koskaan harjoitella liikaa. Toistamalla oikeita toimintatapoja ne pikkuhiljaa muuttuvat omaa ja muiden turvallisuuttaa lisääviksi rutiineiksi.
Ammunnan harjoittelun yhteydessä on hyvä hetki kerrata turvallinen aseen käsittely ja sen neljä sääntöä.
1. Käsittele asetta aina kuin se olisi ladattu.
2. Älä ikinä osoita aseella mitään, mitä ei ole tarkoitus ampua (”piippukuri”).
3. Pidä sormi pois liipaisimelta (”liipaisinkuri”).
4. Ole varma kohteesta ja sen taustasta.
Nämä neljä sääntöä tulisi olla jokaisen metsästäjän selkäytimessä. Niitä noudattamalla niin ampumaradalla kuin metsästettäessä ei vahinkoa pääse tapahtumaan.
Tänä vuonna on myös noussut esiin turvallisuuden kannalta huolestuttava ilmiö, jossa koiratutkan safety-ominaisuus laitetaan syystä tai toisesta pois päältä. Teknologia ei tietenkään poista metsästäjän velvollisuutta huolehtia turvallisesta ampumasuunnasta, mutta safety-ominaisuus jo ihan nimensä mukaisesti lisää tietoisuutta, missä suunnassa muita ihmisiä tai metsästyskoiria liikkuu.
