Hiilensidontakorvaukset edistäisivät riistametsänhoitoa
Riistalajien elinympäristöjen hoito on riistanhoitoa parhaimmillaan. Sen kustannuksista ei aina ole syytä olla huolissaan.
Valtaosa Suomen metsistä on suojelualueiden ulkopuolella, joten riista elää usein tavallisissa talousmetsissä. Metsänomistajilla onkin keskeinen rooli riistan elinympäristöjen hoitamisessa, mutta pelko metsätalouden tulojen heikkenemisestä voi rajoittaa halukkuutta riistametsänhoitoon.
Hiilensidontakorvaukset riistanhoidossa
Peitteisissä ja mosaiikkimaisissa metsämaisemissa viihtyy yksi arvostetuimmista riistalajeistamme, metso. Myös metson soidinpaikalla peitteisyys on tärkeimpiä rakennepiirteitä. Sen ollessa riittävällä tasolla kasvatusikäinen metsäkin on riittävän varttunutta soidinpaikaksi. Hiilensidontakorvaukset voisivat soveltua tulonlähteeksi tällaisten peitteisten elinympäristöjen hoitoon, jossa hakkuutulot usein vähenevät. Hakkuiden rajoittaminen tukee yleensä hiilensidontaa, mikä mahdollistaisi sen sijaan hiilensidontakorvausten ansaitsemisen.
Hiilensidonnalla on merkittävä markkina-arvo, mistä syystä metsänomistajan voisi usein olla taloudellisesti hyvin kannattavaa panostaa soidinpaikalla hiilensidontaan eri puolilla Suomea. Samalla biodiversiteetti-, ilmasto- ja riistanhoidolliset tavoitteet toteutuisivat tavanomaista metsätaloutta paremmin. Kyseessä olisi malliesimerkki monitavoitteisesta metsänkäytöstä ja talousmetsien luonnonhoidon uusista mahdollisuuksista.
Hiilensidontakorvausten potentiaali ei rajoitu soidinpaikkoihin. Kanalinnuille metsäpeitteisyyden säilyttäminen on hyödyksi monella tapaa. Se vähentää kunnostusojitustarvetta, mikä taas voi vähentää poikaskuolleisuutta. Toisaalta avohakkuiden välttäminen edistää kanalinnuille tärkeän mustikanvarvuston säilymistä. Lisäksi lukuisat muut lajit hyötyvät peitteisistä elinympäristöistä.
Nousevat hiilimarkkinat
Ilmastonmuutoksesta on tullut suurimpia globaaleja haasteita ja se korostuu myös metsätaloudessa. Metsät ovat päätyneet osaksi nopeasti kasvavia hiilimarkkinoita, joissa hiilensidonnalla on rahallista arvoa. Toistaiseksi hiilensidonnasta saatavat korvaukset eivät ole tavallisen metsänomistajan saatavilla, mutta tulevaisuudessa tilanne voi muuttua.
Hiilikompensaatiossa yksityinen kuluttaja, yritys tai organisaatio maksaa palvelusta, joka hyvittää ostajan aiheuttamia hiilipäästöjä sitomalla tai vähentämällä vastaavat päästöt jossakin muussa yhteydessä. Hiilikompensaatioiden edellytyksenä on, ettei kyseistä päästövähennystä olisi tapahtunut ilman kompensaatiokauppaa. Tällöin metsänomistaja voisi saada tuloja siitä, että on osoitetusti lisännyt metsissään hiilensidontaa.
Artikkeli perustuu Itä-Suomen yliopiston Metsätieteiden osaston ja Luonnonvarakeskuksen hankkeessa tehtyyn pro gradu -opinnäytetyöhön, jossa arvioitiin hiilensidontakorvausten potentiaalia eri puolilla Suomea sijaitseviin metsätiloihin sisältyvien soidinpaikkojen hoidossa. Tarkoituksena oli selvittää, miten hakkuiden rajoittaminen soidinpaikalla vaikuttaisi metsätilan tuloihin, jos se mahdollistaisi hiilensidontakorvausten ansaitsemisen.
Missä metson soidinpaikka sijaitsee?
Metsolla on erityinen merkitys luonnon monimuotoisuudelle pohjoisten havumetsien sateenvarjolajina: sen elinympäristöjen suojelusta hyötyvät lukuisat muutkin lajit. Metson elinympäristöt vaihtelevat vuodenkierron mukaan. Keväällä metsot kerääntyvät soidinpaikoilleen, jotka ovat osa laajempaa soidinaluetta ja riistametsänhoidossa keskeisimpiä metson elinympäristöjä.
Soidinpaikan tärkein puulaji on mänty. Usein soidinpaikka löytyy havusekametsästä tai peitteisestä männiköstä, joissa puuston tiheys vaihtelee. Kohtuullinen aluspuusto antaa elintärkeää suojaa maanpinnan läheisyydessä ja näkyvyys on yleensä keskimäärin 20–50 metriä. Usein soidinpaikoilla on ympäröivää maastoa korkeampia kohtia; toisaalta soidinpaikka voi löytyä puustoiselta rämeeltä tai korvesta. Soidinmetsien tulisi säilyä rakenteeltaan mahdollisimman muuttumattomina vuodesta toiseen.
