Sorkkaeläimet naapurimaissa
Suomeen saapuvat metsästäjät ovat tottuneita siihen, että saalista saadaan. Suomalaiset riistatiheydet saattavat tulla monelle ulkomaalaiselle metsästäjälle yllätyksenä.
Suomessa vierailee vuosittain parisentuhatta ulkomaista metsästäjää. Suuri osa tulee Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta, lähinnä valkohäntäpeuran- ja hirvenmetsästyksen vuoksi. Suomi on ainoa maa Euroopassa, jossa on mahdollista metsästää luonnonvaraisia valkohäntäpeuroja. Euroopan maista hirvenmetsästys on yleistä vain Suomessa, Ruotsissa Norjassa ja Baltian maissa.
Aivan kuten Suomessa, metsästysoikeus kuuluu Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa maanomistajalle. Suomi eroaa kuitenkin näistä maista monella tavalla. Pyyntilupajärjestelmämme on ainutlaatuinen, kuten myös suhtautuminen vahinkoihin. Suomessa mitataan ja tilastoidaan vahinkoja maataloudessa, metsätaloudessa ja liikenteessä, ja vahingonkärsijälle maksetaan korvauksia. Näin ei ole muualla. Kolmas merkittävä ero on hirvelle ja valkohäntäpeuralle kehitetyt valtakunnalliset ja systemaattiset kannanarviomenetelmät. Muissa maissa kantojen kokoa ei arvioida jatkuvasti.
Ruotsi
Ruotsalaiseen metsästäjätutkintoon kuuluu teoreettinen osa ja aseenkäsittelyosa. Kurssi ja koulutusmateriaali ovat Ruotsissa laajempia kuin Suomessa, joten ruotsalaisen metsästäjän lähtökohta on perusteellisempi kuin suomalaisen. Ruotsissa on 287 000 metsästäjää, eli yhdeksän metsästäjää tuhatta maa- ja metsätalousmaahehtaaria kohti.
Riista ja saalis
Hirven kannanhoitoa varten on hirvitalousalueita, joille asetetaan tavoitteita. On myös hirvenhoitoalueita, jotka toimivat samantyyppisillä periaatteilla kuin meidän yhteislupamme. Tavoitteiden asettelussa ja verotuksen suunnittelussa on kuitenkin suuria eroja suomalaiseen kannanhoitojärjestelmään verrattuna.
Hirviä ja metsäkauriita esiintyy lähes koko Ruotsissa. Kaudella 2020–2021 hirvikannan koon arvioitiin olevan 275 000 yksilöä. Keskimääräinen hirvitiheys maa- ja metsätalousmailla oli 9 / 1000 ha. Metsäkauriita arvioitiin olevan 450 000 ja keskimääräiseksi tiheydeksi noin 15 / 1000 ha.
Keski- ja Etelä-Ruotsissa on myös villisikoja, kuusipeuroja sekä jonkin verran saksanhirviä ja mufloneita. Villisikakanta arvioitiin 250 000 yksilön suuruiseksi ja kuusipeurakanta 225 000 peuraksi. Yleinen tiheys kuusipeuran levinneisyysalueella on 200 / 1000 ha, mutta tiheydet nousevat paikoitellen 400 peuraan / 1000 ha. Saksanhirviä arvioitiin olevan 25 000.
Ruotsin yhteenlaskettu sorkkaeläinmäärä oli siis noin 1,2 miljoonaa. Mikäli sorkkaeläimet esiintyisivät tasaisesti koko maassa, näiden keskimääräinen tiheys olisi 40 / 1000 ha. Näin ei tietenkään käytännössä ole. Esimerkiksi maan keskiosissa on yleistä, että sorkkaeläimiä on useita satoja tuhannella hehtaarilla.
Villisika on nykyisin yleisin sorkkaeläinsaalis. Kaudella 2020–2021 kaadettiin noin 160 000 sikaa. Metsäkauriita kaadettiin toiseksi eniten, 116 000, ja hirviä runsaat 80 000, mikä on pienin määrä pitkään aikaan. Ruotsalaiset alkavat olla huolissaan hirvikannan nopeasta pienentymisestä ja nähdään todennäköisenä, että laji päätyy punaiseen kirjaan eli saa ”uhanalaisuusluokituksen”.
Kuusipeuroja kaadettiin 69 000 ja saksanhirviä 7 500. Yhteenlaskettu sorkkaeläinsaalis oli 432 000. Mikäli saalis jaettaisiin tasaisesti kaikille maa- ja metsätalousmaille, saalistiheys olisi ollut keskimäärin 14 sorkkaeläintä / 1000 ha. Jokaista metsästäjää kohti kaadettiin 1,5 sorkkaeläintä.
Vahingot
Vuonna 2020 Ruotsin liikenteessä tapahtui 60 700 sorkkaeläinonnettomuutta (metsäkauris 45 200, villisika 7 200 ja hirvi 4 600). Myös maa- ja metsätaloudessa oli suuria vahinkoja, mutta niistä ei ole kattavia tilastoja. Vahingoista ei makseta korvauksia maanomistajille, mutta moni maanomistaja saa merkittäviä metsästysvuokratuloja.
Tanska
Tanskalaiset metsästäjät ovat suorittaneet pakollisen metsästäjäkurssin, teoreettisen metsästäjätutkinnon ja aseenkäsittelytutkinnon. Tietämys metsästys- ja riista-asioista on yleensä samalla tasolla kuin suomalaisilla metsästäjillä.
Tanskan pinta-alaan nähden maassa on paljon metsästäjiä. Metsästäjätiheys on 54 / 1000 maa- ja metsätaloushehtaaria, mistä seuraa kilpailua metsästysmaista. On hyvin yleistä, että tanskalaiset metsästäjät käyvät ulkomailla metsästämässä, esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa ja Puolassa.
Riista ja saalis
Tanskassa ei ole pyyntilupajärjestelmää, vaan metsästystä ohjataan eripituisilla alueellisilla metsästyskausilla. Saksanhirvelle on 14 aluetta ja kuusipeuralle 21 aluetta, joilla on omat metsästyskaudet. Saksanhirven metsästysaika voi olla esimerkiksi: vasa 1.9.–29.2., naaras 1.10.–31.1., puolitoistavuotias uros 1.9.–31.1. ja ≥ 2,5-vuotias uros 16.10.–31.12.
Metsästys on valikoivaa, jotta hirvieläinkantojen sukupuolijakaumat ja ikäjakaumat olisivat luonnonmukaisia. Tästä syystä urokset kaadetaan yleensä vahtimalla tai hiipimällä.
Metsästyskauden 2020–2021 talvikannaksi arvioitiin 423 000 sorkkaeläintä. Keskimääräinen tiheys metsäkauriilla oli 109, kuusipeuralla 13 ja saksanhirvellä 9 / 1000 ha. Yhteenlaskettu sorkkaeläinmäärä oli keskimäärin 131 /1000 ha.
Yleisin sorkkaeläinsaalis Tanskassa on metsäkauris. Kauden 2020–2021 saalis oli 88 800 metsäkaurista, eli maa- ja metsätalousmailta keskimäärin 28 /1000 ha. Kuusipeuroja kaadettiin 10 500, saksanhirviä 9 700 ja lisäksi japaninpeuroja, villisikoja ja mufloneita. Yhteenlaskettu saalis oli 110 000 sorkkaeläintä, eli keskimäärin 34 / 1000 ha.
Vahingot
Tanskassa ei tilastoida sorkkaeläinten aiheuttamia vahinkoja maa- ja metsätaloudessa. Tilastoja kolarimääristä ei myöskään ole. Arvio on, että 30 000–40 000 hirvieläintä kuolee liikenteessä vuositasolla. Tämä tarkoittaa keskimäärin 11 / 1000 ha.
Sorkkaeläimet aiheuttavat vahinkoja maa- ja metsätaloudessa, mutta maanomistajille ei makseta korvauksia. Katsotaan, että maanomistajan metsästysoikeus toimii kompensaationa vahingoille. Maanomistajat saavatkin merkittäviä metsästysvuokratuloja. Metsästysvuokrat ovat monelle suurempi tulonlähde kuin metsätaloudesta saadut tulot.
Saksa
Saksalaisilla metsästäjillä on yleensä kattavaa ja syvällistä osaamista metsästyksestä ja riistakantojen hoidosta. Metsästäjäkoulutus on noin kymmenen kertaa laajempi kuin suomalainen metsästäjäkurssi. Metsästäjän on muun muassa osattava ennen laukausta määritellä, mihin ikäryhmään hirvieläin kuuluu.
Saksalaiset metsästäjät ovat yleensä hyvin kokeneita, koska he kaatavat suuria määriä riistaa. Kaudella 2020–2021 keskimääräinen saalis oli yli viisi sorkkaeläintä per metsästäjä.
Metsästäjätiheys on Saksassa samaa luokkaa kuin Suomessa, keskimäärin 14 / 1000 ha maa- ja metsätalousmaata.
Riista ja saalis
Saksassa ei ole pyyntilupajärjestelmää, mutta viranomaiset edellyttävät metsästäjien tekevän verotussuunnitelmia ja -ilmoituksia. Tyypillinen metsästysalue on 250–350 hehtaaria ja ne muodostavat kannanhoitoalueita, joiden pinta-ala on usein 20 000–50 000 hehtaaria. Kannanhoitoalueen osapuolet (metsästysseurueet ja maanomistajat) keskustelevat keskenään tavoitteista ja tekevät vuosittaisia verotussuunnitelmia. Alueellinen viranomainen hyväksyy verotussuunnitelmat, minkä jälkeen niitä voidaan toteuttaa.
Metsästyksen on metsästyslain mukaan oltava valikoivaa, joten verotussuunnitelmassa on omat kiintiöt sukupuoli- ja ikäryhmille. Esimerkiksi kuusipeuralle on viisi ikäryhmää; vasat, 1,5-vuotiaat, 2,5-vuotiaat, 3,5–7,5-vuotiaat ja ≥ 8,5-vuotiaat. Tällä tavalla voidaan säädellä kannan sukupuolijakaumaa ja saada toivottu osuus täysikasvuisia.
Nopeissa metsästystilanteissa on vaikeaa määritellä elävän hirvieläimen ikäryhmää, joten ajojahdeissa kaadetaan yleensä vain sarvettomia, siis vasoja ja naaraita. Saksalaisissa ajojahdeissa on yleistä, että kaadetaan keskimäärin kaksi sorkkaeläintä per ampuja. Seurue kaataa monesti useita kymmeniä eläimiä päivässä.
Sarvellisia kaadetaan useimmiten vahtimalla tai hiipimällä. Metsästyskauden jälkeen metsästäjät lähettävät saalisilmoituksen alueellisille viranomaisille.
Saksan yleisin sorkkaeläin on metsäkauris ja kaudella 2020–2021 kaadettiin noin 1,2 miljoonaa kaurista. Villisikasaaliit ovat kasvaneet Saksassa ja kaudella 2020–2021 kaadettiin lähes 690 000 sikaa. Villisiat esiintyvät lähes koko Saksassa ja keskimääräinen saalistiheys maa- ja metsätalousmailla oli 25 tuhannelta hehtaarilta. Siellä missä metsästettiin, saalistiheydet vaihtelivat muutamasta yli sataan sikaan tuhannelta hehtaarilta.
Saksanhirviä esiintyy neljäsosalla maan pinta-alasta ja tällä alueella arvioidaan elävän noin 240 000 saksanhirveä. Keskimääräinen kevätkannan tiheys saksanhirven levinneisyysalueella oli noin 30 saksanhirveä tuhannella hehtaarilla. Vaihtelu on suurta, sillä joillain alueilla on alle 15 ja toisilla yli 100 saksanhirveä tuhannella hehtaarilla. Kaudella 2020–2021 kaadettiin 76 500 saksanhirveä, eli keskimäärin noin 10 tuhannelta hehtaarilta.
Metsästyskaudella 2020–2021 Saksassa kaadettiin 2,1 miljoonaa sorkkaeläintä. Mikäli kaikkialla olisi saatu yhtä paljon saalista, saalistiheys olisi keskimäärin 76 sorkkaeläintä tuhannelta hehtaarilta maa- ja metsätalousmaata.
Vahingot
Saksassa tilastoidaan liikenneonnettomuudet, mutta ei maa- ja metsätalousvahinkoja. Korvausjärjestelmää ei ole. Metsästäjät ja maanomistajat sopivat riistamääristä ja mahdollisista vahingonkorvauksista, ja metsästysvuokra on yleensä sidottu saalismäärään.
Runsaan riistakannan, tiheän tieverkoston ja vilkkaan liikenteen seurauksena vuonna 2020 yhteensä 226 500 sorkkaeläintä kuoli liikenneonnettomuuksissa (8 / 1000 ha).
Suomi
Vuonna 2020 Suomessa oli 310 000 metsästäjää eli 11 / 1000 maa- ja metsätalousmaahehtaaria. Sorkkaeläimiä oli jäävässä kannassa suurin piirtein yhtä paljon.
Riista ja saalis
Hirvikannan tiheys oli keskimäärin 3 / 1000 ha ja hirvisaalis 1,7 / 1000 ha.
Valkohäntäpeuroja esiintyi 40 prosentilla maan pinta-alasta, jossa kannan tiheys oli keskimäärin 10 / 1000 ha. Kaikkein tiheimmän kannan alueella (10 % valkohäntäpeuran levinneisyysalueesta ja noin 4 % koko maan pinta-alasta), oli peuroja keskimäärin 40 / 1000 ha.
Peuroja saatiin saaliiksi keskimäärin 6 / 1000 ha ja tiheimmän kannan alueella keskimäärin 30 / 1000 ha.
Kaudella 2020–2021 kaadettiin yhteensä 70 000 valkohäntäpeuraa, 49 100 hirveä, 21 400 metsäkaurista, 1 300 villisikaa, 200 kuusipeuraa ja muutama metsäpeura ja mufloni. Yhteenlaskettu sorkkaeläinsaalis oli 142 200.
Jos sorkkaeläimiä olisi kaadettu yhtä paljon kaikkialla, keskimäärin saalistiheys olisi ollut 5 / 1000 ha ja metsästäjäkohtainen saalis 0,5 sorkkaeläintä.
Vahingot
Vuonna 2020 Suomessa tapahtui 1 685 hirvikolaria, 7 421 valkohäntäpeurakolaria, 5 187 kauriskolaria, 66 metsäpeurakolaria, 51 villisikakolaria ja 29 kuusipeurakolaria eli yhteensä 14 439. Tämän lisäksi oli 4 600 porokolaria.
Jos sorkkaeläinonnettomuuksia olisi ollut yhtä paljon kaikkialla, keskimääräinen kolaritiheys olisi ollut 0,5 / 1000 ha.
Sorkkaeläinten aiheuttamia maatalousvahinkoja korvattiin pyyntilupamaksuvaroista 730 000 euroa ja metsätalousvahinkoja 1 281 000 euroa.
