Riistanhoitoyhdistyksen vieraspetokonsepti
Tukea yhdistyksille ja pyytäjille
Suomen riistakeskuksen SOTKA-vieraspetohankkeessa kokeiltiin mallia, jossa koulutettu vieraspetopyyntiryhmä voi liikkua supikoiran ja minkin pyynnissä riistanhoitoyhdistyksen kaikkien metsästyseurojen alueella. Hankkeen tulos on selkeä: Riistanhoitoyhdistyksen vieraspetokonsepti toimii.
Kokeiluun valitut pilottiriistanhoitoyhdistykset saivat tehostamiseen tarvittavan määrän supikoira- ja minkkiloukkuja, mutta jo alussa päätettiin panostaa aktiivisten pintapyyntiryhmien tukemiseen. Osoittautui, että supikoiran pintapyynti on yllättävän vähän tunnettu pyyntimuoto metsästysseuroissa. Pintapyyntiryhmien suunnitelmallisella toiminnalla kyetään luomaan paikallisia supikoiratyhjiöitä huomattavan tehokkaasti. Riistakameraseuranta on paljastanut, että suuri osa supikoirista ei mene loukkuun. Ne kiertävät sitä syöttien houkuttamana astumatta satimeen. Loukkusaaliista suuri osa on nuoria, kokemattomia supikoiria, kun taas pintapyynti kohdistuu suoraan aikuiseen ja tuottavaan kannanosaan.
Pintapyynnillä tarkoitetaan pyyntitapaa, jossa metsästäjä lähtee koiransa kanssa liikkeelle, kun houkutushaaskalta saadaan riistakamerakuva supikoirasta. Koira pysäyttää supikoiran haukkuunsa, jonka jälkeen metsästäjä voi lopettaa supikoiran nopeasti. Pyyntimuotoon saatiin muutama vuosi sitten merkittävä parannus, kun supikoiran ja minkinpyynnissä sallittiin keinovalon käyttö. Kyseinen pyyntimuoto on yökyöpeleiden hommaa.
Hanke onnistui myös siinä mielessä hyvin, että koulutetut pyyntiryhmät saivat pilottiriistanhoitoyhdistysten metsästysseuroilta vieraspetopyyntioikeuden seurojen alueille noin 95 prosenttisesti.
Nokian seudun pintapyyntiveteraanit
Tapasin keväällä pilottiyhdistysten edustajat ja kaikki olivat tyytyväisiä hankkeen tuloksiin. Jopa niin, että Nokian seudun rhy ja Hämeenkyrön-Viljakkalan rhy halusivat jatkaa toimintaa hankkeen päättymisen jälkeen. He hakivat ja saivat rahallista tukea maa- ja metsätalousministeriöstä.
Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kimmo Alakoski on tyytyväinen hankkeeseen.
– Tämä toi riistanhoitoyhdistyksen toimintaan uuden säväyksen, sillä pystyimme sen avulla laajentamaan riistanhoitoyhdistyksen perustoimintaa pienriistakantojen hoidon tukemiseen. Lakisääteinen toimintamme keskittyy pitkälti sorkkaeläinkantojen hoitoon, mutta tämän hankkeen myötä pääsimme panostamaan luontokadon torjuntaan käytännössä.
Nokialla suoriuduttiinkin hienosti, sillä puolitoistavuotisen hankkeen avulla saatiin saaliiksi 403 supikoiraa ja 38 minkkiä. Kova tulos on nimenomaan supikoiran pintapyynnin ansiota. Tämän allekirjoittaa vieraspetoveteraani Sakari Paunila, joka oli hankkeen tärkeimpiä puuhamiehiä alueella.
– Meillä on metsästäjiä, joiden harrastus keskittyy lähes ainoastaan supikoiran ja minkin pyytämiseen. He lähtevät pyyntiin keskellä yötäkin, kun vieraspedon kuva kilahtaa kameraan. Tällaisille, alueellisesti hyvin tunnetun porukan jäsenille oli helppo saada vieraspetopyyntilupa myös naapuriseurojen alueelle, kun pelisäännöt sovittiin.
Hämeenkyrö-Viljakkalan minkkispesialistit
SOTKA-hankkeella oli mullistavat vaikutukset Ilkka Järvisen elämään. Hän jätti vakituisen opettajan virkansa siirtyäkseen vieraspetokoordinaattoriksi Suomen riistakeskuksen uuteen Helmi-vieraspetohankkeeseen. Siinä organisoidaan tehopyynti yli 70:lle arvokkaimmalle suomalaiselle lintuvedelle.
– Vieraspetopyynti vei lopullisesti mukanaan, kun pääsin mukaan Suomen riistakeskuksen toimintaan. Olen pyytänyt vieraspetoja koko ikäni ja erityisesti viime vuodet opiskellut minkinpyyntiä. Minkkikanta pyyntialueellani oli siten jo aiemman työn takia pienehkö.
Hämeenkyrö-Viljakkalan saaliskertymä oli hankkeen aikana 293 supikoiraa ja 23 minkkiä. Yhtenä ydinkohteena oli arvokas Sarkkilanjärven lintuvesi. Järvinen korostaa alueen metsästäjien hyvää yhteistyötä lintuharrastajien kanssa. Vieraspetohavainnot kulkeutuvat lintuharrastajilta nopeasti pyytäjien tietoon.
– Yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia. Maastotyö on kattavaa ja vinkkaamme tehokkaasti toisillemme lintu- tai vieraspetohavainnoista. Tätäkin Sarkkilanjärven lintutornia ovat metsästäjät olleet osaltaan talkoilemassa pystyyn.
Järvinen on kerännyt tarkkoja tilastoja minkkisaalistaan ja -havainnoistaan vuosien varrelta. Minkki on hänen mukaansa edelleen elintavoiltaan metsästysseuroissa kohtuullisen heikosti tunnettu vieraspeto, jonka salaisuudet eivät aukea helpolla. Järvinen on selvittänyt niitä mopoikäisestä saakka.
– Yllättävin havaintoni on ollut se, kuinka laajoilla alueilla metsä- ja peltoympäristöissä minkit liikkuvat. Ne hyödyntävät metsä- ja pelto-ojaverkostoa aktiivisesti, eivätkä parhaat pyyntipaikat välttämättä sijaitse päävesistöjen rantamilla. Ojikkoihin niitä ohjaa todennäköisesti myyrien ja sammakkoeläinten saalistus. Minkin ulosteet rantakivikossa tai simpukankuoret ovat yleisin esimerkki hyvästä minkinpyyntikohteesta.
Lahden seudun riistanhoitoyhdistyksen ruovikkoratsiat
Lahden seudun rhy keskitti pilottihankkeessa pyyntiponnistuksensa pääosin linnustollisen arvokkaan Vesijärven rantamille. Laajan järven ruovikoiden ”puhtaanapidossa” työtä riittääkin. Saalista kertyi 336 supikoiran ja 34 minkin verran. Yksi hankkeen työmyyristä oli Jouko Rasehorn, jonka kanssa vierailimme Laitialan tehopyyntikohteen maisemissa.
– Täällä pintapyynnin haasteena ovat laajat rantaruovikot, joissa supikoirat lymyävät. Sieltä niitä on todella hankala saada pyydettyä. Jatkossa pyrimme ratsaamaan ne ensijäiden tulleen ajokoirilla ennen kuin supikoirat siirtyvät talviunille luolastoihin. Tällaista operaatiota ei ole aivan helppo toteuttaa.
Konsepti toimii
Hankkeessa luotiin konsepti, joka on kopioitavissa ja jonka avulla voidaan tehostaa vieraspetopyyntiä. Se tarjoaa mahdollisuuden saada riista-alan paikallishallinto tukemaan vieraslajityötä ja toimimaan luontokadon pysäyttämiseksi. Lisäksi hanke auttoi kehittämään riistanhoitoyhdistysten omaa hanketoimintaa.
WWF Suomi antoi arvokkaan tunnustuksen vieraspetotyölle
Hankkeessa luotiin myös saariston tehopyyntimalli, joka sekin osoittautui toimivaksi. Minkit ja supikoirat vähenivät laajoilta alueilta ja linnusto reagoi nopeasti.
Tämän huomasi myös WWF. Se antoi arvokkaan tunnustuksen, jota voidaan pitää laajempanakin tunnustuksena metsästäjien vieraspetotyölle. Suomen riistakeskus kiittää WWF:aa ennakkoluulottomuudesta ja faktoihin perustuvan luonnonhoitotyön rohkeasta arvostamisesta.
Panda-palkinnon avulla WWF Suomi haluaa tukea ja kannustaa hankkeita, jotka toimivat konkreettisesti luonnon- ja ympäristönsuojelun puolesta. Se jakoi vuoden 2022 Panda-palkintonsa Saaristoluonnon hoito- ja suojeluyhdistykselle (SLHSY), joka oli päätoimija Suomen riistakeskuksen SOTKA-vieraspetohankkeessa saaristossa. Palkintorahat (20 000 euroa) yhdistys aikoo käyttää uuteen työveneeseen. Venekalusto, jossa on mahdollista myös yöpyä, lisää pyyntitehoa.
Suomen riistakeskuksen SOTKA-hanke loppui vuodenvaihteessa, mutta saaristopyynti jatkuu ja laajenee uusille alueille osana Metsähallituksen kipparoimaa LIFE-IP BIODIVERSEA -hanketta. Tavoiteltu toimintatavan laajentaminen toteutui heti ja saaristopyynneille järjestyi rahoitus kahdeksan vuoden ajaksi.
Saariston tärkeitä lintuluotoja ja -saaria suojellaan vieraspedoilta laajasti Suomenlahden ja Saaristomeren alueella. SOTKA-hankkeen puuhamies Tommy Arfman iloitsee.
– Saariston lintukannat reagoivat pyyntiin heti, muun muassa Tunnhamnin alueen pilkkasiipikanta nousi jo ensimmäisen pyyntikauden jälkeen. Kyse ei ole pelkästään pesätuhoista, vaan linnut näyttävät reagoivan supikoirien läsnäoloon ja jättävät kokonaan pesimättä, mikäli supikoiria vilisee saarissa. Poistopyynti palautti linnut pesimämoodiin jo ensimmäisenä kautena.
Suomen riistakeskus toivottaa Saaristoluonnon hoito- ja suojeluyhdistykselle ja WWF:lle suotuisia tuulia jatkossakin. Rakkaudesta riistaan.
Mistä on kyse?
Suomen riistakeskus toteuttaa maa- ja metsätalousministeriön SOTKA-ohjelmaa omilla kosteikko- ja vieraspetohankkeillaan. Riistanhoitoyhdistyksen vieraspetokonsepti -hanke pureutui riistanhoitoyhdistysten mahdollisuuksiin aktivoida ja tukea alueensa osaavimpia vieraspetopyytäjiä vesilintukantojen tukemiseksi. Kokeilussa olivat mukana Nokian seudun, Hämeenkyrön-Viljakkalan ja Lahden seudun riistanhoitoyhdistykset.
