Ampumakokeet vapaaehtoisvoimin
Laukaus, osuma ja paikkaus
Mitä ampumakokeessa tapahtuu ja ketkä kokeen kulusta vastaavat? Lähdin selvittämään asiaa sekä muistelemaan, miltä jännitys suorituskopissa tuntuu.
”Neljä laukausta, aikaa on 90 sekuntia, saat aloittaa ollessasi valmis suoritukseen.”
Joka vuosi tuhannet metsästäjät kuulevat nämä sanat suorittaessaan ampumakoetta. Tilanne on jännittävä, olipa koetta tekemässä vasta harrastuksen aloittanut tai jo kokenut ampuja. Paikalla voi olla tuttuja tai tuntemattomia, kaikki ovat hieman jännittyneinä odottamassa omaa vuoroaan. Mielessä jylläävät kysymykset: Saanko kokeen läpi? Pääsenkö syksyllä hirvijahtiin? Kaikki tuntuu riippuvan yhden hetken onnistumisesta.
Ennen koetta kannattaa käydä tarkistamassa, onko oma ase oikein kohdistettu. Ampumakokeessa ennalta kohdistetun aseen ja sen käsittelytaidon lisäksi tärkeintä on itsevarmuus omaan tekemiseen. Kun aseen tietää olevan kunnossa, on olo koetilanteessa levollisempi ja suoritus menee todennäköisesti paremmin. Suuntasin siis itsekin radalle, kiristin löystyneet ruuvit ja ammuin muutaman kohdistuslaukauksen. Varmuus kokeeseen menemisestä kasvoi talven ampumatauon jälkeen huomattavasti.
Mitä tekee ampumakokeen vastaanottaja?
Ampumakokeet ovat riistanhoitoyhdistysten julkisia hallintotehtäviä, mutta nekin järjestetään yleensä vapaaehtoisvoimin. Lähdin ottamaan selvää ampumakokeen vastaanottajan tehtävistä ja toimenkuvasta Suomussalmen riistanhoitoyhdistyksen pitkäaikaiselta ammunnanvalvojalta ja ampumaratavastaavalta, Pentti Helttuselta.
– Yleensä meillä on neljä roolia: ilmoittautumisen vastaanottaja, ammunnanjohtaja, osumista ilmoittava paikkahenkilö sekä ampumakoetodistusten kirjoittaja. Ilmoittautumisten vastaanottaja tarkistaa kaikilta myös aseen, aseen hallussapitoluvan ja metsästyskortin, sekä vastaa koepaikan yleisestä turvallisuudesta. Aseen tarkastuksessa varmistetaan, että ase on turvallinen myös käyttäjälleen. Melko yleistä on, että esimerkiksi tukin ruuvit ovat löysällä. Sellaisella aseellahan ei osu mihinkään, Helttunen huomauttaa.
Hän kertoo tehtävässä vaikeinta olevan tilanteet, kun kokeeseen on tultu kaukaa ja lupa-asiat eivät ole kunnossa.
– Valitettavasti silloin kokeeseen ei voida päästää, eivätkä asiakkaat tahdo usein ymmärtää miksi asian kanssa ollaan tiukkoja. Esimerkiksi metsästäjävakuutuksen takia metsästyskortin on oltava voimassa. Mutta enemmän työ antaa kuin ottaa, sillä iloiset ja onnelliset ilmeet suoritusten jälkeen tuntuvat erityisen hyvältä, Helttunen tuumailee.
Turvallisuus tärkeintä
Valvontauran aikana on sattunut myös vaaratilanteita. Helttunen huomauttaa, että aseenkäsittelyturvallisuuden pitäminen teemana esimerkiksi metsästäjäkoulutuksissa on kantanut paljon hedelmää ampumaradoille ja -kokeisiin.
– Aseiden käsittelytaidot ja yleensäkin toiminta ampumaradoilla on parantunut huomattavasti. Erityisesti nuoret ja koulutetut metsästäjät osaavat toimia oikein, Helttunen sanoo.
Ampumakokeen vastaanottajan tärkein tehtävä on vastata kokeen turvallisesta toteutuksesta. Hauskojakin hetkiä on jäänyt mieleen. Yksi huvittavimmista oli, kun suorituskopissa ampujan kivääristä tippui kiikari.
– Sitä tonnin seteli -ilmettä ei voita mikään, Helttonen nauraa.
Pentti Helttunen on ollut mukana rhy:n toiminnassa jo yli 20 vuotta. Vapaaehtoistyö on aina kiinnostanut, minkä myötä hän on toiminut rhy:ssä useissa eri tehtävissä, kuten kouluttanut nuoria metsästäjätutkintoon valmentavilla kursseilla.
Helttunen toteaa, että harrastajien määrä on vuosien mittaan lisääntynyt. Samalla hän toivoo, että talkoohenki säilyisi ja ihmiset lähtisivät mukaan rhy:n toimintaan. Esimerkiksi ampumakokeen vastaanottajaksi voi ryhtyä 18 vuotta täyttänyt, rehellinen, täysivaltainen ja luotettavaksi ja tehtävään soveltuvaksi todettu henkilö, joka on suorittanut Suomen riistakeskuksen järjestämän ampumakokeen vastaanottajan koulutuksen.
– Sitten vain ilmoittaudutaan vapaaehtoiseksi toiminnanohjaajan kautta. Tämän jälkeen Suomen riistakeskus nimittää tehtävään soveltuvat henkilöt. Erityisesti nuoria toivotaan kovasti mukaan toimintaan!
Kuinka kokelaan kävi?
Ilmoittautumisen, jännittävän odotuksen ja tuttaville jutustelun jälkeen oma vuoroni koitti. Ohjesanojen jälkeen sain luvan aloittaa. Katse kohti taulua ja neljä puristavaa laukausta. Pian radiopuhelimesta kuului: neljä osumaa, karhu!
Lähdin kopista onnellisena kohti toimistoa, jossa valvoja kirjoitti ampumakoetodistuksen ja merkitsi suorituksen Oma riistaan. Tästä on jälleen hyvä jatkaa kesän treenikautta ja suunnata katse kohti syksyn karhu- ja hirvijahteja.
