Metsäpeura – kannan nykytila ja lähitulevaisuus

Tämän kertaiset laskennat suoritettiin osana Metsähallituksen koordinoimaa MetsäpeuraLIFE-hanketta. Laskennoissa käytettiin helikopteria, joka on vakiintunut laskentatyökaluksi jo 1980-luvulta lähtien.

Metsäpeurakanta on mahdollista laskea hyvissä lumiolosuhteissa lähes kokonaan. Laskenta-alueiden esikartoitukseen on viime vuosina käytetty GPS-pannoilla merkittyjä metsäpeuroja ja sidosryhmien sekä yleisön havaintoja.

Suomenselällä löydettiin 1957 yksilöä

Suomenselän metsäpeurakanta on noin parin tuhannen eläimen kokoinen. Sen talvehtimisalueet ovat olleet jatkuvassa muutoksessa parinkymmenen vuoden takaisilta Perho-Halsuan seudulta nykyisiin ja talvehtimisalueet ovat myös laajentuneet. Samalla Suomenselän kanta on kasvanut kaksinkertaiseksi kymmenessä vuodessa. Koska jäkälää kuluu talvisin useita satoja kiloja jokaista eläintä kohti, jäkälän kuluminen selittää kasvavan populaation levittäytymisen uusille talvilaidunalueille.

Soini-Ähtäri-Karstulan pieni kanta lienee myös hiukan kasvanut, koska sieltä tavattiin yhteensä 37 metsäpeuraa. Lisäksi alueen peurakanta on todennäköisesti osin jo sekoittunut Suomenselän kantaan.

Kainuun kannassa hidasta elpymistä

Vuosituhannen alun kannanromahduksen jälkeen Kainuun kanta oli pienimmillään noin 700 eläimen kokoinen. Tänä vuonna talvehtivia yksilöitä löydettiin 829 ja siten kannan arvioidaan olevan noin 830 –850 eläimen suuruinen.

Kainuussa talvehtiva kanta koostuu Suomen ja Venäjän Karjalan puolella kesäänsä viettäneistä peuroista. Pantapeurojen kesäisen jakauman perusteella Venäjän Karjalan peurojen osuus koko talvehtivasta kannasta on noin 30 prosenttia.

Kainuun talvehtimisalueissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia ja ne koostuvat lähinnä Sotkamon, Ristijärven ja Kuhmon jäkäläkankaista. Kannan ollessa suurempi osa peuralaumoista kävi Paltamossa asti, mutta levittäytyminen loppui kannan romahtaessa.

Suomen metsäpeurakannan tila on kaksijakoinen

Suomenselän kanta on ollut reippaassa nousussa. Se on samalla levittäytynyt lisääntymiseen sopiville alueille erityisesti pohjoisen suuntaan poronhoitoaluetta myöten. Idän suunnassa metsäpeuraa esiintyy jo monin paikoin Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Kainuun maakunnan länsiosissa. Metsäpeura asuttaakin nykyisin harvana kantana lähes koko Suomenselän parhaimmat Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan peuraelinympäristöt, kun otetaan mukaan nykyisen MetsäpeuraLIFE-hankkeessa palautusistutetut peurat Lauhanvuoren ja Seitsemisen alueilla.

Kainuun kannan tila vaatii enemmän riista- ja ympäristöhallinnon huomiota. Kanta on vielä pieni ja suhteellisen hyvästä vasatuotosta huolimatta sen kasvu on ollut hidasta. Kainuun kannan keskeisin lisääntymisalue sijaitsee aikaisempaa lännempänä, karkeasti Kuhmon taajaman ja Ristijärven Hiisijärven välissä. Kainuun peurakannan alkukoti itäisessä Kuhmossa on nykyisin lähes tyhjä peuroista, vaikka sinne on perustettu suojelualueita metsäpeuraa varten. Myös Kainuun ja Pohjois-Karjalan tasalla Venäjän puoleinen kanta on taantunut olemattomiin.

Elinympäristöt ratkaisevat

Nykyistä metsäpeurakantaa rajoittaa eniten sopivien elinympäristöjen saatavuus. Metsäpeurat lisääntyvät soiden, varttuneiden metsien ja vesien muodostamassa mosaiikissa, joka on usein luonnontilaista.

Osan turvemaista tulee olla rehevää ja metsäpeuralle sopivaa ravintoa tuottavaa. Talvella pääravintoa ovat poronjäkälät, joita esiintyy pääasiassa karuilla kankailla. Metsäpeura ei yleensä syö paikallisia jäkälävaroja loppuun vaan se pyrkii vaihtamaan laitumia osan vanhoistakin ollessa vielä käytössä.

Vaikka metsäpeura tulee toimeen talousmetsissäkin, niin parhaimmilla alueilla ihmisen jälki on vähäistä. Näitä löytyy nykyisin lähinnä suojelualueilta, joten suurin osa nykyisistä metsäpeuroista asuu talousmetsissä.

Suurpedot rajoittavat voimakkaasti

Metsäpeura on suurpetojen normaalia saalista ja suurpedot rajoittavat metsäpeurakannan kokoa saalistamalla aikuisia ja vasoja. Suurpedot ja erityisesti susi on havaittu olevan aikuisten metsäpeurojen tärkein kuolinsyy.

Lisäksi suurpedoilla voi olla vaikutusta myös metsäpeurojen alueelliseen esiintymiseen, vaikka sukukypsät vaatimet ovat paikkauskollisia ja huonoja vaihtamaan vasomisaluetta. Nykyiset tutkimukset viittaavat, että vasakuolleisuus on ollut suurempaa itäisessä Kuhmossa, joka selittäisi alueen metsäpeurakannan romahdusta. Suurpetojen alhaisempi tiheys voi selittää myös levittäytyvän Suomenselän kannan kasvua. Metsäpeura tulee toimeen suurpetojen kanssa, jos saalistuspaine on kestävällä tasolla.

Seuraavaksi merkittävin kuolinsyy on liikenne, joka verottaa vuosittain kymmeniä metsäpeuroja. Liikenteen vaikutuksia on pyritty vähentämään MetsäpeuraLIFE-hankkeen toimilla.

Venäjän Karjalassa metsäpeurakantaa on heikentänyt lähinnä salametsästys.