Suonenjokelainen Juha Nurmi on pyytänyt majavia Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa jo kahden vuosikymmenen ajan auttaen usein paikallisia maanomistajia metsätuhojen estämisessä ja myös etsien aktiivisesti itse uusia majavapaikkoja vuosittain. Nurmi saa pyyntöjä avunantoon sekä suoraan maanomistajilta että metsästysseurojen kautta – kokenut metsästäjä tunnetaan asiaansa vihkiytyneenä ja taitavana majavanpyytäjänä.

Nurmi kuitenkin kertoo nauttivansa eniten uusien majavapaikkojen etsimisestä. Keväisten majavan syönnösten ja pesäpaikkojen etsiminen “puhtaalta pöydältä” on majavanmetsästyksen olennaista antia. Hän usein kutsuu ystäviään majavametsälle pedaten heille valmiita paikkoja metsästykseen.

Mistä lähteä liikkeelle?

Pyyntipaikkojen etsiminen tarkoittaa majavalle sopivien elinympäristöjen paikallistamista. Purot, joet, järvet ja lammet ovat majavalle elämisen edellytys ja mahdollistavat sekä liikkumisen että ravinnonhankinnan. Majava vaikuttaa ympäristöönsä aktiivisesti ja patoaa usein vesialueita pitääkseen vedenkorkeuden sopivana ja nostaakseen vesirajan metsän puolelle ravinnonhakua helpottamaan – vesi on siis kaikki kaikessa.

Vieraalla alueella kannattaa ensimmäisenä katsoa kartasta sopivan kokoisia vesialueita, jokia sivuhaaroineen, puroja ja lampia. Maastossa alkutalvi kannattaa käyttää virtapaikkojen läpikäymiseen. Valtion metsästysalueilla Nurmi suosii pieniä sivujokia ja puroja, sillä suuri osa metsästäjistä haravoi isoja virtoja.

Paikallista sulat virtakohdat

Majava on aktiivinen ympäri vuoden, mutta viettää talven olosuhteiden pakosta suurelta osin pesässään ja käyttää sen eteen kerättyä ruokalauttaa ravintonaan. Majava lähtee kuitenkin heti ensimmäisten sulapaikkojen auetessa etsimään tuoretta ruokaa.

Kun lumi ja jää vielä hallitsevat maisemaa, metsästäjän on helpointa paikallistaa majavan läsnäolo läpikäymällä avoimia virtakohtia. Tuoreet syönnökset ja lastut hangen päällä sekä sulapaikkoihin kerääntyneet kepit ylävirrassa sijaitsevasta padosta ovat selkeitä merkkejä. Vesi voi kuitenkin kuljettaa keppejä pitkälle alavirtaan, jolloin on viisasta kiinnittää huomiota ensisijaisesti majavan nousujälkiin sekä jään tai lumen päällä oleviin syönnöksiin.

– Alkukeväällä havaittu nousujälki jäällä kertoo yleensä pesän läheisyydestä eivätkä hangen päälle ilmestyneet syönnökset ole edelliseltä syksyltä, Nurmi muistuttaa.

Ajankohta sanelee vahvasti sitä, mistä majavia kannattaa etsiä. Lopputalvesta sulan veden paikat ovat pääsääntöisesti ainoastaan virtapaikoissa. Myöhemmin keväällä niitä aukeaa myös lampien ja järvien etelärannoille, jolloin haravoitava alue laajenee.

Pesän paikallistaminen parantaa mahdollisuuksia

Avoimien paikkojen ollessa vähissä majava ei lähde kauas pesästään, mutta avoveden lisääntyessä se uskaltautuu pidemmälle. Löydettyäsi ensimmäisen syönnöspaikan tai virran tuomia keppejä sulan ääreltä, lähde paikallistamaan patoa ja pesää. Mikäli olet onnekas, on se heti havaitsemasi sulapaikan lähellä ja olet löytänyt soveliaan passipaikan. Joskus ruokalautta paljastaa pesäpaikan, vaikka pesä olisi ojan penkassa tai lumen peittämä.

– Mikäli pesää ei näy, mutta sulapaikkoja löytyy lähettyviltä lisää, kulje niitä seuraten ja etsi lisää syönnösmerkkejä. Mitä enemmän löydät merkkejä, sitä aktiivisemmin majava käy paikalla. Majava tulee usein jatkamaan kesken jäänyttä savottaansa niin kauan kuin tuoretta ruokaa riittää, Nurmi kertoo.

 

Katso video majavapaikan etsimisestä:

Haapa on parasta

Suomessa majavalle soveltuvaa aluetta on Juha Nurmen mukaan joka puolella. Pajukkoa kasvaa kaikkien purojen varsilla ja lumpeen juuria on kaikkialla, joten kartan avulla tehtävässä etukäteisvalmistelussa puuston huomioiminen ei välttämättä auta löytämisessä. Lisäksi majavan kyky kulkea vesistöjä pitkin on erinomainen, eikä pieni välimatka pesäpaikasta ravinnonhakuun sitä häiritse.

– Olen löytänyt majavanpesiä myös mäntykankaan halki kulkevasta purosta. Majava voi tuoda ravintopuuta mukanaan vettä pitkin kaukaa, Nurmi toteaa.

Vesistön vierellä sijaitsevan haavikon Nurmi kuitenkin myöntää usein olevan todella kuumaa aluetta.

Sopivan metsästyspaikan valinta

Tärkeää passipaikan valinnassa on, kuten monen muunkin riistaeläimen kohdalla, tuulen suunta. Nurmi valitsee passipaikan tuulen alapuolelta tai sivusta pesään nähden. Majavan näkö- ja kuuloaisti eivät ole mainittavia, mutta hajuaisti on erinomainen.

Myös käytettävä metsästysase vaikuttaa passipaikan valintaan. Nurmi itse metsästää majavansa jousella, jolloin saalis saadaan helposti talteen myös vedestä nuoleen kiinnitetyn narun avulla. Tällöin Nurmen mukaan kannattaa passittaa etenkin avoimemman veden aikaan lähellä pesää – sen ja ruokailupaikan välillä – odottaen hetkeä, jolloin majava lähtee ravinnonhakuun.

– Ei kuitenkaan koskaan lähempänä pesää kuin jousen kelassa on narua, jotta välttää sen sotkeutumisen pesän rakenteisiin, Nurmi muistuttaa.

Kiväärillä tai haulikolla metsästettäessä on odotettava majavan nousemista kuivalle maalle, sillä veteen ammuttaessa saalis miltei takuuvarmasti painuu tavoittamattomiin. Tällöin parhaiten soveltuvia passipaikkoja ovat nousukohdat, joista majava nousee ruokailemaan. Kiväärillä tai haulikolla metsästävälle tuore syönnös, puoliksi katkaistu tai juuri kaadettu puu, on paras kohde.

– Majava palaa jatkamaan puuhiaan melko säännöllisesti, ja vaikka väkevä onkin, yhden haavan tai koivun rungon kaluamiseen majavalta kuluu helposti viikko.

Säännöllinen ruokailija

Majava on kiitollinen passitettava säännöllisen ruokailurytminsä ansioista. Sään pysyessä vakaana Nurmi kertoo riistakamerahavaintojensa perusteella majavan usein käyneen syönnöksillään 10 minuutin tarkkuudella. Lopputalvesta majava Pohjois-Savon korkeudella kulkee vielä pääsääntöisesti pimeässä, mutta kevään tullessa majava voi hyvällä säällä olla liikkeellä ja touhuamassa jo keskellä päivää. Kuten moni ihminen, myös majava nauttii aurinkoisesta, lämpimästä säästä ja aktiivinen aika lisääntyy kevättä kohti.

– Vaikka majava on säännöllinen ruokailija, muutokset säässä saattavat laittaa sen vaihtamaan ruokailupaikkaansa yllättäen. Usein kurjalla säällä majava saattaa jäädä möllöttämään pesäänsä ja odottamaan sään vaihtumista, Nurmi naurahtaa.

Myös pyyntipaine vaikuttaa majavan käytökseen. Kääntyvän tuulen paljastaessa passittavan metsästäjän, majava saattaa vaihtaa liikkumis- ja ruokailurytmiään nopeasti.

Syötittäminen parantaa joskus mahdollisuuksia

Majavalla on erinomainen hajuaisti. Erityisesti myöhemmin keväällä avoimen veden lisääntyessä voit parantaa mahdollisuuksiasi laittamalla valitsemasi nousupaikan läheisyyteen haapasyötin. Aseta haapapölli tai latvus sopivaan paikkaan ja vuole siitä hieman lastuja hajujäljen vahvistamiseksi. Majava haistaa tuoreen ruoan helposti ja voi hyvinkin nousta maalle haluamastasi kohdasta ruokailemaan. Voit myös kiinnittää syötin toiseen puuhun, jotta majava ei vie sitä mennessään.