Metsästä orteen

Hygieenisen ja laadukkaan riistalihan varmistaminen alkaa harkitusta riistalaukauksesta. Tavoittele mahdollisimman hyvin ja ajatuksella aseteltua osumaa, jossa huomioit eläimen kulman itseesi nähden. Erityisesti hämärässä riistaeläimen kulmaa voi olla vaikea arvioida ja “lavan taakse” suunnattu laukaus voikin päätyä tulemaan ulos reilusti pallean väärältä puolelta.

Siisti osuma tuottaa huomattavasti vähemmän työtä ja lihan säilyvyys paranee. Vatsalaukun ja suoliston ollessa puhtaita todennäköisyys haitallisten bakteerien leviämiselle ja lihan makuhaitoille ovat pienempiä.

Lihan kannalta paras osuma säästää lapoja, mutta luodin tai nuolen sisään- ja ulosmeno ovat silti pallean etupuolella.

Saaliin avaaminen siististi

Ruhon avaaminen maastossa altistaa sen aina lialle. Jos sinulla on käytössäsi helposti pestävissä oleva tila, kuten viemärillä varustettu autotalli tai esimerkiksi puhdas pressu, voit harkita hoitavasi riistaeläimen avaamisen kokonaan tai osittain muualla kuin maastossa. Liian taakse tai liiallisessa kulmassa riistaeläimeen osuneen laukauksen rikkoma ruoansulatuselimistö on kuitenkin poistettava välittömästi.

Riistaeläimen kaulan avaaminen henkitorven irrottamiseksi metsässä ei ole pakollista, kuten ei myöskään pallean. On suositeltavaa jättää keuhkot ja sydän paikalleen siirtämisen ajaksi. Jättämällä rintakehän avaamatta maastossa todennäköisyys ruhon likaantumiseksi on pienempi.

Avatessasi riistaeläintä maastossa, sido ruoansulatuskanava sopivalla narulla tai nippusiteillä umpeen pallean takaa ja poista vasta sen jälkeen suolisto. Mikäli haluat poistaa rintaontelosta ylimääräiset veret ennen ruhon siirtoa lopulliseen käsittely- ja nylkypaikkaan, voit tehdä palleaan pienen viillon, josta suurin osa verestä pääsee poistumaan.

Jos avaat riistaeläimen kokonaan maastossa, koeta siirtää se niin, ettei likaa kerry rintaontelon sisään. Pyri välttämään avatun ruhon ylimääräistä pyörittelyä maassa, äläkä raahaile sitä lätäköiden tai ojien yli. Vetolevy tai ahkio auttaa suuren ruhon siirtämisessä ja estää sen likaantumisen myös lumettomassa maastossa.

Tarkkana veitsen kanssa

Peräsuolen irrottamisessa tai esimerkiksi vatsaosuman kanssa operoitaessa on viisasta vaihtaa veistä sen likaannuttua. Kalvoja läpäisevä viilto likaisella veitsellä saastuttaa lihaa.

Suunnittele nylkemistä etukäteen

Nylkemispaikan suunnitteluun ja esivalmisteluun kannattaa uhrata hetki aikaa. Hyvin varustetussa lahtivajasta löytyvät vinssi ja kinnerpuu, joiden avulla ruho saadaan ylös, irti maasta ja sopivalle käsittelykorkeudelle. Myös nylkypukkia voidaan käyttää apuna, jolloin riistaeläin pysyy sopivassa asennossa ja nylkemistä on helppo esivalmistella kupeiden ja jalkojen kohdalla.

Vaikka lahtivajaa ei olisi saatavilla, voit kuitenkin varustautua nylkemiseen samankaltaisilla ratkaisuilla. On tärkeää saada ruho irti maasta välttääksesi nyljettyjen osien osumisen maahan ja sitä kautta likaantumisen. Joskus lahtivajan puuttuessa nylkemisessä on käytetty apuna esimerkiksi vankempia puun oksia ja riittävän vahvaa narua, autotallin kattoon kierrettäviä tukevia koukkuja tai erikseen tukevista puista rakennettua kolmijalkaa, johon ruho on saatu ripustettua.

Ole luova, mutta panosta käytännöllisyyteen. Tärkeintä on saada ruho ylös ja roikkumaan, jotta saat sen nyljettyä puhtaasti. Taljapyörä, tukevahko köysi ja kinnerpuu tai koukku eivät vie paljoa tilaa, mutta ovat ripustettavissa miltei mihin vain.

Muista nylkiessäsi, että nahkan ulkopuoli on likainen ja sisäpuoli puhdas. Hyvä nyrkkisääntö on, että taljaa tai turkkia koskettava käsi koskettaa vain taljaan tai turkkiin, ja toinen, puhtaampi käsi, koskettaa veitseen tai nyljettyihin paljaisiin osiin. Näin saat vältettyä lian siirtymisen nahan ulkopuolelta itse lihaan.

Harkittu riistalaukaus ja hyvä osuma, siisti suolistaminen ja huolellinen nylkeminen antavat riistalihalle parhaat mahdolliset lähtökohdat seuraavassa artikkelissa käsiteltävälle askeleelle kohti priimaa riistalihaa, raakakypsyttämiselle.