Metsäkanalintujen kannoissa kesällä 2026 suuria alueellisia eroja
Luonnonvarakeskuksen (Luke) riistakolmiolaskentojen mukaan metsäkanalintujen kannat kesällä 2026 ovat osin tasaantuneet usean vuoden vähenemisen jälkeen, mutta lajien ja alueiden välillä on suuria eroja.
Metson ja teeren koko maan tiheydet ovat lähellä edellisvuoden tasoa ja pitkäaikaisia keskiarvojaan. Pyyn ja riekon kannoissa taas on pientä laskua ja pyyn tiheys on nyt pitkän aikavälin keskiarvon alapuolella. Riekon kannankehitys on jo pitkään ollut pääpiirteittäin laskusuuntainen ja tiheydet ovat kaukana keskiarvon alapuolella.
Kanalintukantojen kehitys vaihtelee tänä vuonna selvästi eri puolilla Suomea, osin itä–länsisuuntaisesti. Idässä Kaakkois-Suomesta Kainuuseen ulottuvalla alueella sekä Pohjois-Pohjanmaalla erityisesti metson kannantiheydet ovat kasvaneet, ja myös teerellä ja pyyllä on paikoin havaittavissa nousua. Sen sijaan monin paikoin lännessä metsäkanalinnut ovat selvästi vähentyneet viime vuodesta, selkeimmin Varsinais-Suomessa, Rannikko-Pohjanmaalla ja Etelä-Hämeessä. Lapissa kanalintukannat ovat laskeneet metsoa lukuun ottamatta.
Lämmin kevät auttaa poikasia, mutta riskinä on liian varhainen kuoriutuminen
Metsolla, teerellä ja pyyllä poikasosuudet olivat koko maan laajuisesti viime kesän tasolla tai hieman korkeampia, mikä viittaa kohtalaiseen pesimämenestykseen. Riekolla poikasosuus jäi Lapissa ja Kainuussa matalaksi, mutta paikallisesti Pohjois-Pohjanmaalla se oli poikkeuksellisen korkea.
Lämmin kevät ja alkukesä auttavat perinteisesti kanalintujen poikasia menestymään. Alkukesän lämpö lisää ravinnoksi tarvittavien hyönteisten määrää. Toisaalta lämmin kevät on voinut aikaistaa pesintää niin, että poikaset ovat kuoriutuneet ennen kuin ravintoa on ollut runsaimmillaan tarjolla. Siksi lämpimän alkukesän hyödyt eivät välttämättä ole toteutuneet kaikkialla. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa myös runsaat myyräkannat ovat voineet helpottaa kanalintujen oloja, sillä petojen huomio on kohdistunut enemmän myyriin kuin maassa pesiviin lintuihin ja niiden poikasiin.
Kehitys laskusuuntaista, riekon tilanne huono
Metsäkanalintujen kannat olivat edellisen kerran alimmillaan vuosina 2016–2017. Sen jälkeen kaikkien lajien määrät kasvoivat usean vuoden ajan, mutta viime vuosina kehitys on jälleen kääntynyt laskuun. Vaikka joillakin alueilla on nähtävissä merkkejä tilanteen paranemisesta, koko maan tasolla ei vielä ole havaittu selvää useiden lajien yhteistä nousua. Erityisesti riekon tilanne on edelleen huolestuttava sen metsäisemmillä levinneisyysalueilla.
Kesän 2026 tulokset perustuvat 826 riistakolmiolta kerättyihin havaintoihin.
Riistakolmiolaskenta on Suomen tärkein metsäkanalintukantojen seurantamenetelmä, ja sen tuottamaa tietoa hyödynnetään muun muassa riistakantojen hoidossa, metsästyksen suunnittelussa ja erilaisissa tutkimuksissa.