Supikoiran pillitys

Opportunistisena sekasyöjänä supikoira reagoi pilleihin eri tavoin kuin kettu. Tässä artikkelissa pureudumme supikoiran pillityksen saloihin houkuttelupyynnin erikoisosaaja Aki Perälän neuvoin.

Kettuun verrattuna supikoira on selkeästi kaikkiruokaisempi. Se käyttää ravinnokseen pikkunisäkkäiden, sammakoiden ja hyönteisten lisäksi marjoja, hedelmiä ja viljaa. Pillittäjä kilpailee siis monen muun supikoiraa kiinnostavan houkutuksen kanssa.

– Supikoira on pidettävä kiinnostuneena koko ajan ja pillittäjän pitää olla sinnikäs. Heti kun supikoira pysähtyy ja työntää kuononsa maahan, tiedät että se on löytänyt jotain mielenkiintoisempaa, Perälä toteaa.

Samasta syystä supikoiraa voi olla joskus mahdotonta saada hievahtamaan, mikäli sillä on mielenkiintoista ruokaa tarjolla.

– Jos supikoiralla on vaikkapa raato kaluttavanaan, pilli ei välttämättä kiinnosta pätkääkään.

Pillitystapa

Koska supikoira on pidettävä koko ajan kiinnostuneena, vaatii sen pillitys jatkuvaa tekemistä.

– Kun saan supikoiran “lukittua” pillitykselleni, käytän pilliä lähestulkoon koko ajan. Pillitän herkeämättä ja pidän maksimissaan 10 sekunnin taukoja. Supin mielenkiintoa ei saa päästää herpaantumaan. Pahimmillaan se tuntuu jopa unohtavan, miksi olikaan matkalla kohti pillittäjää, jos houkuttelu lopetetaan, Perälä naurahtaa.

Perälä kertoo supikoiran käytöksen poikkeavan tässä selkeästi ketusta, jonka liiallinen pillitys muodostuu helposti ongelmaksi. Supikoira ei myöskään pyörähdä tuulen alle, kuten kettu, vaan tulee usein suoraan kohti ääntä.

– Se juoksee mielellään helppoa maastoa eikä kauheasti kiertele. Supi saattaa jolkotella suoraan peltotietä pitkin syliin. Ole kuitenkin tarkkana. Joskus suorin tie pillittäjän luokse saattaa tulla pitkin ojan pohjaa, ja supin huomaa vasta kun sen kuono pistää esiin muutaman metrin päässä, Perälä muistuttaa.

Pillityypit

Supikoiralle toimivat selkeästi kirkasäänisemmät pillit, jotka matkivat pienempiä saaliseläimiä. Linnun ja pieneläimen hätähuuto ovat tyypillisiä supikoiraa houkuttelevia pilli- ja äänityyppejä.

– Supikoiran oma äänimaailma on todella mielenkiintoinen. Sen kontaktiääni on kimakka haukku, miltei inahdus, joka muistuttaa hieman kaurispilliä. Itseasiassa puristettava Buttolo-mallinen kaurispilli on ääneltään hyvin liki sen taajuutta. Ammuin kerran supiparin toisen yksilön, ja vaikka alkuun toinen karkkosi laukauksesta, sain sen kimakalla kontaktiäänellä tulemaan myös hollille, Perälä kertoo kokemuksistaan.

Missä ja milloin?

– Oma suosikkini supin pillitykseen ovat elokuun alkupuoliskon niitetyt heinämaat.

Kuljen katsastamassa heinämaiden laitamien teitä ja etsin mustikkaisia supin jätöksiä. Supikoira kun tykkää kulkea teitä pitkin ja mustikkaiset jätökset paljastavat sen auttamatta.

Heinämailta löytyy supille paljon syötävää, ja toisaalta matalan, niitetyn kasvuston takia supikoirat näkyvät hyvin.

– Supikoiran pennut lähtevät todella aikaisin seikkailemaan itsenäisesti, ja joskus tuollaisessa sijainnissa voi pillille tulla kokonainen pentue jonossa heinämaata pitkin, Perälä kertoo.

Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että vaikka supikoira saattaa vaikuttaa pillitettäessä hajamieliseltä, se kyllä muistaa, mistä se on löytänyt herkkuja. Jos se löytää yhtenä iltana mielenkiintoisen ruokapaikan, kuten pienen haaskan, munankuoria tai vaikkapa koiranruokaa, se tulee seuraavana iltana tarkistamaan paikan uudelleen.

Äänihoukutteista

Mielenkiintoinen lisäapu supikoiran houkutteluun ovat elektroniset äänihoukutteet. Supikoira on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi, siksi sen houkutteluun saa käyttää myös äänitteitä.

– Jos pillitys ei jostain syystä tunnu omalta jutulta tai siihen haluaa lisätehoa, on supikoiran houkutteluun saatavilla lukuisia elektronisia apuvälineitä. Ne pitävät metsästäjän kädet vapaina. Jos tuntuu että pillittämistä pitää vielä opetella, nauhoitteilla pääsee nopeasti alkuun, Perälä päättää.