Mitä petoyhdyshenkilöille kuuluu?

Petoyhdyshenkilöiltä kysyttiin, miten he kokevat tehtävänsä. Suurpetojen kanta-arviot linkittyvät moneen petoyhdyshenkilöä motivoivaan tekijään.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemistä kanta-arvioista tuli palautetta, joka on tulkittavissa luottamuspulaksi. Kanta-arvioon kohdistuvaa kritiikkiä esitettiin avoimissa vastauksissa, mutta luottamuspulan ohella sen voidaan nähdä kertovan myös asian kiinnostavuudesta ja toimijoiden sitoutuneisuudesta.

”Ei ossoo lopettoo kun nuoriakaan ei kiinnosta”

Petoyhdyshenkilöverkosto ikääntyy. Kyselyyn vastanneista 40 prosenttia oli yli 61-vuotiaita. Alle 30-vuotiaita oli vain kolme prosenttia.

Lähes kolmannes petoyhdyshenkilöistä on toiminut tehtävässä 6–10 vuotta. Uusia alle kaksi vuotta toimineita oli noin 10 prosenttia vastaajista. Myös erittäin kokeneita, yli 20 vuotta toimineita oli yli 10 prosenttia.

Verkosto kattaa koko Suomen. Yli puolet asuu harvaan asutulla maaseudulla ja kolmannes maaseututaajamassa. Eniten vastauksia saatiin Kaakkois-Suomen riistakeskusalueelta, jossa toimii paljon petoyhdyshenkilöitä.

”Itse kerään havaintoni, joskus kyläläiset kertovat”

Kyselyyn vastanneet petoyhdyshenkilöt tarkastavat keskimäärin 35 havaintoa vuodessa. Tyypillisesti havainnoista 71–80 prosenttia johtaa Tassu-kirjaukseen.

Havaintojen kirjaamiseksi kuljettiin vuodessa maastossa keskimäärin 51 tuntia ja ajettiin 429 kilometriä autolla. Näin merkittävä määrä vapaaehtoistyötä kertoo sitoutuneisuudesta. Samalla se toimii parempana aktiivisuuden mittarina, kuin Tassu-kirjaukset, joissa ei näy muu petoyhdyshenkilön rooliin kuuluva työ.

Eniten havaintotietoja saatiin omatoimisesti havainnoimalla sekä metsästäjiltä. Merkittäviä tiedontuottajia olivat myös riistakamerat sekä maa-, metsä- ja porotaloudessa työskentelevät henkilöt.

Kehitystoiveena lisää vuorovaikutusta ja viestintää

Petoyhdyshenkilöt kaipaavat tukea viestintään ja perehdytykseen. Eniten kaivattiin aktiivisempaa ja avoimempaa tiedonvaihtoa Suomen riistakeskuksen ja Luken kanssa.

Vain kolme prosenttia koki saavansa riittävästi palautetta oman alueensa suurpetohavainnoinnin tilanteesta. Palautetta toivottiin Oma riista -viesteinä. Lisäksi toivottiin vuorovaikutteista palautetta esimerkiksi tilaisuuksissa, joissa on riistakeskuksen ja Luken edustajia paikalla. Onkin hyvä pohtia, milloin tiedottaminen riittää ja missä tilanteessa tarvitaan läsnäoloa.

Vastaajista 45 prosenttia oli suorittanut Petoyhdyshenkilön peruskurssi -verkkokurssin. Kurssi koettiin hyväksi, vaikka sisältöä ja käytettävyyttä tulisi entisestään kehittää.

Jatkuva koulutus ja kunnollinen perehdytys toimivat osaamisen takeena. Kyselyssä toivottiinkin enemmän riistakeskuksen ja Luken järjestämiä koulutuksia. Samalla korostettiin omatoimisen perehtymisen tärkeyttä.

Vajavaisesta perehdyttämisestä tai huonosta tiedonkulusta syntyy väärinymmärryksiä, jotka voidaan kokea epäluottamuksena tai tehtävän vähättelynä.

Verkoston tuntemattomuus tuo haasteita

Suurimpina haasteina nähtiin arvostuksen puute ja tiedonsaanti petojen liikkeistä. Vaikka petoyhdyshenkilöt eivät koe saavansa arvostusta, he ovat hyvin sitoutuneita tehtäväänsä.

Tiedonsaantia hankaloittaa petoyhdyshenkilöverkoston heikko tunnettuus. Koko verkosto on monelle kansalaiselle täysin tuntematon, eikä tilannetta helpota petoyhdyshenkilöiden yhteystietojen hankala löydettävyys. Verkoston tuntemattomuus suuren yleisön keskuudessa heikentää toiminnan tuloksia. Verkosto kaipaakin uudelleen brändäystä ja myönteistä näkyvyyttä.

”Teillä on käytössä valtava voimavara, joka kyllä painaa hommia, kunhan luottamus on kunnossa”

Petoyhdyshenkilöt käyttävät paljon aikaa ja resursseja suurpetohavaintojen keräämiseen. Havainnot ovat tärkeitä riistatutkimukselle ja -hallinnolle. Tehdylle työlle voidaan laskea euromääräinen hinta, mutta petoyhdyshenkilöiden merkitys ulottuu syvemmälle. Verkoston aktiivisuus maaseutuyhteisössä luo ajantasaisen tilannekuvan ja edellytyksen toimenpiteille ja toimii sillanrankentajana sidosryhmien välillä. Paikallisesti petoyhdyshenkilö voi olla vahvempi auktoriteetti kuin etäiset hallinnon toimijat. Näissä tilanteissa korostuu yhteistyön merkitys.

Nykyisen järjestelmän menestys on riippuvainen siitä, miten hallinto pystyy vastaamaan petoyhdyshenkilöiden odotuksiin. Verkoston tyytyväisyys ja arvostus tulee ansaita. Kun arvostus on ansaittu, tehtäväänsä sitoutuneet petoyhdyshenkilöt jatkavat toimintaansa.