Metsäkanalintukannat kääntyneet laskuun
Riistakolmiolaskentojen tuloksia

Metsäkanalintuja laskettiin 27.7.–11.8. välisenä aikana. Laskentojen perusteella usean runsaan vuoden jälkeen metsäkanalintujen kannat ovat kääntyneet laskuun kaikilla tarkasteltavilla lajeilla. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kaikilla lajeilla ja alueilla kanantiheydet ovat nyt keskiarvojen tuntumassa tai niiden alapuolella, paikoin selkeästi. Yhtenä poikkeuksena on Lappi, jossa kannat ovat tulleet alas, mutta teerellä ja metsolla tiheydet ovat edelleen korkeita.

Luontaista kannanvaihtelua

Metsäkanalinnuille on tyypillistä huomattavat alueelliset kannanvaihtelut. Niillä alueilla, joilla nähdään nyt hurjimmat pudotukset, on viime vuosina nähty kasvua ja varsin runsaat kannat. Esimerkiksi teerikanta noudattaa monilla alueilla säännöllistä 6–7 vuoden sykliä. Nyt nähtävä muutos noudattaa kohtalaisen hyvin tätä rytmiä, sillä edellinen pohjavuosi oli monella alueella vuonna 2017.

Metsäkanalintujen poikastuotto onnistuu parhaiten, jos alkukesä on lämmin. Pienet poikaset tarvitsevat hyönteisravintoa ja lämpimällä sitä on hyvin tarjolla. Toukokuusta heinäkuuhun oli normaalia lämpimämpää ja suuressa osassa maata paljon hellepäiviä. Sateisuus vaihteli alueittain melko paljon. Sekä mustikka- että puolukkasato on ollut hyvä, mikä osaltaan tarjoaa ravintoa metsäkanalintujen poikasille loppukesästä. Sään tai marjasadon puolesta ei olisi pitänyt olla suurempaa ongelmaa metsäkanalintujen pesinnälle.

Myös myyrien syklinen kannanvaihtelu vaikuttaa metsäkanalintujen pesintöihin, sillä kun myyriä on vähän, monet maapedot keskittyvät saalistuksessaan maassa pesiviin lintuihin. Myyriä on ollut vaatimattomasti monilla alueilla, mikä on saattanut alentaa pesimämenestystä.

Myös viime vuoden alhaiset poikastuotot ovat vaikuttaneet kantojen laskuun.

Kanalintukannat ovat vähentyneet viime vuodesta

Metso-, teeri-, pyy- ja riekkokannat ovat kääntyneet selvään laskuun. Varsinkin Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Kainuussa, ja Pohjois-Pohjanmaalla kannan pudotus on varsin jyrkkä. Viime vuonna runsaat kannat ovat vaihtuneet heikoiksi tai korkeintaan paikallisten keskiarvojen vaiheilla oleviin tiheyksiin.

Myös Lapissa kannat ovat pudonneet viime vuodesta. Metsolla väheneminen on hieman muita lajeja loivempaa. Tulos näkyy sekä kokonaismäärässä että aikuisten kannassa.

Muilla alueilla kannantiheydet ovat joko viime vuoden kaltaisia tai maltillisesti kasvavia. Etelä-Suomessa teeri- ja metsokannat ovat laajoilla alueilla jonkin verran kasvaneet. Pyyllä Suomen kokonaiskanta ja aikuiskanta ovat viime vuodesta pienentyneet usean melko runsaan vuoden jälkeen. Alueellisesti pyykanta on kasvanut vain Pohjois-Hämeessä ja Uudellamaalla, jossa jälkimmäisessä on vain 10 kolmion otanta ja siten suurta epävarmuutta. Länsi-Lapissa pyykanta on kasvanut, vaikka koko maakunnan mittakaavassa kanta laskee.

Kanalintujen pesintämenestys on ollut useimmilla alueilla keskitasoinen tai heikko. Metsolla ja teerellä poikuekoko, poikasosuus ja poikueellisten naaraiden osuus ovat lähellä paikallisia keskiarvojaan.

Riekolla poikueellisten naaraiden osuus oli ennätyksellisen matala ja poikueet ovat olleet normaalia pienempiä. Seurantajakson aikana nämä molemmat pesimämenestyksen mittarit ovat pienentyneet riekolla tasaisesti. Etelämpänä riekkoa esiintyy niin harvinaisena, ettei kantaa pysty kunnolla seuraamaan riistakolmiolaskennan avulla johtuen liian pienestä otannasta. Eteläisemmillä alueilla, joilla lajia vielä esiintyy, kuten Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, tiheydet ovat olleet erittäin matalia noin vuoden 2010 jälkeen. On mahdollista, että laji häviää joiltakin näiltä alueilta ennen pitkää, esimerkiksi ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden myötä.