Hirvenmetsästäjä 2020-luvulla
Tämä artikkeli aloittaa juttusarjan, jossa esitellään hirvenmetsästystä ja sen luomaa riistataloudellista arvoa viimeaikaisen tutkimuksen perusteella.
Hirvenmetsästys on muutoksessa – uusia tehtäviä, osallistumisrooleja, teknologiaa ja palveluja syntyy samalla kun yhteiskuntarakenne muuttuu. Perinteinen ajoketjumetsästys on jo vuosikymmeniä harvinaistunut, ja korvautunut koirametsästyksellä useimmilla alueilla. Millaisia ovat 2020-luvun vaihteen hirvenmetsästäjät?
Hirvenmetsästäjäkysely syksyllä 2019
Luonnonvarakeskus toteutti yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa syksyllä 2019 verkkokyselyn hirvenmetsästäjille. Kyselykutsu lähetettiin kaikille 2019/2020 hirvilupien hakijoiden yhteyshenkilöille, joita pyydettiin vastaamisen lisäksi välittämään kyselykutsu seurueensa jäsenille. Vastauksia kertyi kiitettävästi, kaikkiaan 4496, joista runsaat puolet (54 %) oli yhteyshenkilöiltä. Täydentävää tiedonkeruuta tehtiin muiden kyselyiden osana hirvenmetsästyskauden päätyttyä kevättalvella.
Monenlaisia hirvijahtiin osallistujia
Runsas kolmannes hirvenmetsästäjistä ei nykyään omista lainkaan maata tai asu hirvenmetsästysalueellaan. Noin neljännes on asukas ja maanomistaja ja noin viidennes joko vain maanomistaja tai vain asukas.
Eniten hirvenmetsästäjiä on Lapin riistanhoitoyhdistysten jäsenissä, lähemmäs 16 000.
Hirvijahdin roolit
Jahtipäivä lähtee lähes poikkeuksetta liikkeelle autoilulla. Vain 5 prosenttia metsästysmatkoista tehtiin muulla tavoin, esimerkiksi kaverin autolla, veneellä tai kevyen liikenteen välineillä. Metsästyspäivän rahankäytöstä merkittävä osa koostuu matkustamisesta.
Metsästyspäivän eteneminen riippuu paljon roolista. Pääasiallinen osallistumistapa on yleisimmin ampujana toimiminen (65 %). Koirametsästyksen yleistyminen näkyy siinä, että tätä nykyä pääasiallisesti koiranohjaajina toimii 26 % osallistujista. Vastaajista noin 5 % kertoi päivän kuluneen pääosin metsästyksen organisoinnissa tai johtamisessa. Harvinaisempia pääasiallisina rooleina mainittiin mm. jäljestäjänä, ajoketjun ajajana, lihanleikkaajana tai tukitehtävissä toimiminen. Toimintaroolit eivät näytä eriytyneet suuresti toisistaan poikkeaviksi.
Jahtipäivänä saadaan monenlaista liikuntaa – kävelyä kertyi keskimäärin eniten (6–7 km) jäljestäjille, ajoketjuun osallistujille sekä koiranohjaajille. Fyysistä rasitusta saivat runsaasti myös lihankäsittelijät. Eniten paikallaanoloa kertyi ampujina toimiville vastaajille, 3–4 tuntia päivässä. Erityistä fyysistä rasitusta jahdissa kertyi hirven vedosta ja saaliin käsittelystä.
Enemmistölle metsästäjiä, jotka aina jahtipäivän päätteeksi palasivat kotiinsa (64 %), kertyi metsästyspaikalla oloa keskimäärin 6–7 tuntia. Kaiken kaikkiaan vain noin 10 % teki pelkästään yön yli ulottuvia jahtiviikonloppuja tai pitempiä matkoja. Hirvenmetsästyspäiviä kertyi ennen vuodenvaihdetta 2020 tyypillisesti 11–13, ja 90 prosentilla alle 25. Kauden jatkuessa osallistumiskertojen määrä vähenee lupien vähetessä ja säiden kovetessa.
Luontoelämykset metsästysmotivaation kärkipäässä
Vastanneet arvostivat erityisesti metsästyksen luontokokemuksia ja elämyksiä (erittäin tärkeä syy metsästää 54 %). Tärkeänä pidettiin myös elpymistä arjen stressistä, omaa aikaa ja rauhaa. Jälkimmäisiä tarjoavat vastausten mukaan etenkin jäljestäminen tai koiranohjaajana toimiminen. Vastanneiden kommenteissa ilmaistiin usein merkityksellisenä metsästyksen tarjoamaa yhdessäoloa ystävien tai perheen kanssa. Koiranohjaajille koiran kanssa toimiminen on luonnollisesti merkittävä osa hirvenmetsästämisen motivaatiota.
Hirven kaadossa onnistumista tai lihan saantia ei pidetty ensisijaisen tärkeänä osallistumismotiivina (erittäin tärkeä syy metsästää noin 10 %) . Kommenttien perusteella hirvenmetsästys onkin kokonaisvaltainen kokemus, jossa useat tekijät luovat arvoa itse metsästyksen ympärille. Metsästyksen kustannukset ja hirvenlihan arvo eivät yksin kuvaa hirvenmetsästyksen arvoa, taloudellisestikaan. Tähän palaamme seuraavassa osassa.
