Pesimäkantojen taantuminen ei tutkijoiden mukaan johdu metsästyksestä. Todennäköisin syy on kosteikkojen rehevöitymisestä johtuva pesimäympäristöjen laadun heikentyminen. Elinympäristöjen tilaan liittyvä poikastuoton heikentyminen on merkittävin syy kantojen taantumiseen.  Oma merkityksensä on minkin, supikoiran ja ketun aiheuttamilla pesimätappioilla.

Tilanteeseen on syytä reagoida. Riistahallinto järjesti syksyllä teeman ympärille strategiapäivän, jonka tavoitteena oli riistaväen ja sidosryhmien yhteistyön tehostaminen kosteikkoluonnon hoidossa. Päivien anti oli varsin konkreettinen. Kosteikkoluonnon elvyttämisen keinot ovat tiedossa, mutta toimiin tarvitaan yhteistuumaisuutta ja poikkihallinnollista rahoitusta. Voisiko kosteikkoluonnon hoito nousta jatkossa jopa hallitusohjelman kärkihankkeeksi kuten virtavesien ja vaelluskalakantojen hoito?

 

Kuusi peruselementtiä

Riistahallinto ja sidosryhmät ”jumppasivat” kahden päivän ajan vesilintukantojen hoitoon liittyviä kysymyksiä ja haavin pohjalle jäivät seuraavat toimenpidekokonaisuudet. Ne koettiin hankkeen tärkeimmiksi kulmakiviksi.

• suojeltujen lintuvesien tehokkaampi hoito
• maa- ja metsätalouden kosteikoiden hoito ja kunnostaminen
• vesilintujen levähdysalueverkosto
• ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä metsästys, lainsäädäntötarpeet
• vieraspetokantojen hallinta ”arkiluonnon” kohteilla ja suojelluilla lintuvesillä
• vesilintukantojen seurannan kehittäminen

Toimenpidekokonaisuuksien uskotaan parantavan etenkin taantuneiden riistavesilintulajien kantoja, mutta vaikuttavan myönteisesti myös muiden vesilintulajien kantoihin ja laajemmin luonnon monimuotoisuuteen.

 

Käytännön keinot

Suojeltujen kosteikkojen hoito on EU:n huolenaiheena. Ne tarvitsevat kasvillisuuden hoitoa, jotta vesilinnuille arvokkaat ominaisuudet säilyvät. Suomen riistakeskuksen Kotiseutukosteikko Life+ hanke osoitti, että lähes jokaisesta maaseutukylästä löytyy kunnostettava kosteikkoalue, jonka hoitoon voidaan yhdistää vesiensuojelun tehostaminen ja monimuotoisuuden hoito.

Riistakeskuksen hankkeen menestyksen salaisuus oli maanomistajille tarjotut suunnittelu- ja työnohjauspalvelut, joiden avulla rakennettiin satoja hehtaareita uusia vesialueita. Asiakaslähtöinen konsepti tulisi jalkauttaa kaikkien maakuntien ja ympäristöhallinnon tulostavoitteeksi.

Vesilinnut tarvitsisivat jatkossa muutonaikaisten levähdysalueiden verkoston, joka rauhoitettaisiin metsästykseltä. Tällainen voitaisiin rakentaa yhteishankkeessa vapaaehtoiselta pohjalta, sillä käytännöt ovat metsästäjille jo tuttuja muun muassa Oulun seudun lintuvesiltä. Käytäntö on parantanut vesilintusaaliita, sillä lintujen ei tarvitse lähteä aikaistetulle muutolle. Vesilintujen ruokinnan lieveilmiöitä on tarpeen pohtia kestävyyden näkökulmasta osana yhteishanketta. Vesilintujen pistelaskentaverkosto on kovin harva ja Suomen riistakeskus aloittaa sen elvyttämisen yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa vuonna 2019.

Lisäksi suojeltujen lintuvesikohteiden vieraspetokantojen hallintaan olisi osoitettava huomattavasti enemmän varoja. Asian tärkeys on osoitettu useilla hankkeilla ja tutkimuksilla, mutta resursointi on jäänyt ympäristöhallinnossa lapsipuolen asemaan. Tukea tarvitaan myös maa- ja metsätalousalueiden supikoiran ja minkin pyynnin tehostamiseen ja tähän voitaisiin kehittää maanlaajuinen riistanhoitoyhdistysten ja metsästysseurojen tukema toimintakonsepti.

 

Uutta ajattelua tarvitaan

Vesilintukantojen monialaisen hoidon tarve on ilmeinen kantojen pitkäaikaisten kehitystrendien käännyttyä laskuun. Kosteikkoja on menetetty valtava määrä maankäytön takia ja lajiryhmän poikastuottoa uhkaa vieraspetojen armeija. Metsästys ei ole ongelman perussyy, mutta metsästäjien ja maanomistajien luonnonhoito voi olla sen ratkaisu.

Parhaiden käytäntöjen valjastaminen vesilintukantojen hoidon edistämiseksi tarvitsee avointa yhteistyötä, johon tarvitaan mukaan metsästäjät, riista- ja ympäristöhallinto, riistantutkimus ja lintuharrastajat. Toivottavasti maa- ja metsätalous- ja ympäristöministeriön yhteiskutsu kuullaan laajalti luonnonvarahallinnossa ja yhteishanketta viedään hallitusohjelmatasolle saakka.

Hankkeen valmistelua on tarkoitus jatkaa seminaarissa tammikuussa 2019.

 

Käytännönläheisyydellä tuloksiin Kotiseutukosteikko LIFE+ hankkeessa

Noin 20 hehtaarin laajuinen Vähä-Komu on esimerkki onnistuneesta arkiluonnon elinympäristökunnostuksesta. Vesilinnut löysivät kosteikon heti vedenpinnan noston jälkeen. Alueella viihtyy ilahduttavasti myös uhanalaista ja vaateliasta lajistoa, kuten tukkasotkia, jouhisorsia ja mustakurkku-uikkuja.

Vähä-Komun mallikosteikon tarina on malliesimerkki Kotiseutukosteikko LIFE+ hankkeen tuloksista. Aikoinaan piimaan kaivualueena toiminut joutomaa oli Nordkalk Oy:n omistuksessa. Vähä-Komun puuhamiehet ostivat alueen, perustivat metsäyhtymän ja lähtivät kehittämään riista- ja luontokohdetta. Kunnostussuunnitelma laadittiin yhdessä riistakeskuksen kanssa.

Talkootyötä puuston raivauksen ja muiden kunnostustöiden osalta kertyi yli 1 000 tuntia. Kotiseutukosteikko rahoitti patopenkereen ja patolaitteiden rakennus- ja hankintakustannuksia sekä suunnitelman ja työmaaohjauksen, yhteensä reilut 18 000 euroa.

Toimintamallin vahvuuksia oli ammattimainen ja osallistava suunnittelu ja työnohjaus, valmius nopeaan toimintaa sekä kustannustehokkuus. Kohteen hehtaarikustannukset hankkeelle oli vajaa 1 000 euroa hehtaarilta.

Jarkko Nurmi, riistatalouspäällikkö, Suomen riistakeskus

Mikko Alhainen, erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus

_______________________________________________________

 

Toivo taantuneille

Riistahallinnon syksyllä järjestämät strategiapäivät kosteikkoluonnon hoidon tehostamisesta oli ympäristöhallinnon näkökulmasta erittäin tervetullut avaus. Vesilintujen lisäksi myös monet kahlaajat ovat vähentyneet voimakkaasti 2000-luvulla: uhanalaisten vesilintujen määrä kasvoi vuosien 2000 ja 2015 välillä kahdesta viiteentoista ja kahlaajien neljästä kymmeneen.

Molempien lajiryhmien kohdalla kantojen taantumisen pääsyynä on elinympäristöjen katoaminen ja laadun heikentyminen. Vesilintujen kohdalla lintuvesien liikarehevöityminen on tärkein taantumista aiheuttava syy ja sitä ovat voimistaneet ravintokilpailu kalojen kanssa, supikoiran ja minkin aiheuttamat pesä- ja poikastappiot sekä tukkasotkan ja punasotkan kohdalla naurulokkikolonioiden väheneminen. Kahlaajilla taantumisen pääsyynä on rantaniittyjen katoaminen.

Vesilinnut ja kahlaajat ovat taantuneet niin suojelualueilla kuin niiden ulkopuolellakin. Lintuvesiohjelman kohteista valtaosa on suojeltu, mutta niiden kunnostus ja hoito on ollut aivan riittämätöntä resurssien vähyyden takia. Rantaniityt ovat kasvaneet umpeen laidunnuksen vähenemisen myötä ja vesialueilla umpeenkasvua on aiheuttanut liikarehevöityminen.

Strategiapäivillä esiin nostetut kuusi toimenpidekokonaisuutta ovat kaikki tärkeitä kosteikkolintujen taantumisen pysäyttämiseksi. Suojellut lintuvedet ovat keskeisiä kosteikkolintujen lisääntymisalueita ja niiden kunnostaminen ja hoito on kallista. Ympäristöhallinnon nykyresursseilla kehno hoito- ja kunnostustilanne ei tule muuttumaan vaan tarvitaan laajempaa yhteistyötä ja uusia rahoituskanavia. Suojelualueiden hoidossa keskeistä on valtion riittävän pitkäkestoisen omarahoitusosuuden saaminen budjettivaroista.  Se avulla kohteille voidaan hakea myös erillistä hankerahoitusta ja toteuttaa jo tunnettuja parhaita käytäntöjä kosteikkolintukantojen hoidon edistämiseksi.

Suomen ympäristökeskus yhtyy Suomen riistakeskuksen toiveeseen, että maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteiskutsu kuullaan laajalti luonnonvarahallinnossa ja yhteishanketta viedään hallitusohjelmatasolle saakka.

Markku Mikkola-Roos, vanhempi tutkija, Suomen ympäristökeskus