Pilkkasiipi on toipunut hienosti Tunnhamnissa supikoirapoiston jälkeen jo ensimmäisenä vieraspetovapaana keväänä.

Saaristomeri pyynnin piiriin – pilkkasiipi palasi pesimään

SOTKA-vieraspetohankkeen työ Saaristomeren hoitoalueiden laajentamiseksi on ollut menestys. Lintulaskennat kertovat, ettei työtä ole tehty turhaan.

TekstiMikko ToivolaKuva Tommy Arfman
Julkaistu27.9.2021

Saariston SOTKA-vieraspetohanke pilotoi minkin ja supikoiran pyynnin kehittämistä Saaristomeren ja Länsi-Uudenmaan saaristossa linnuston elvyttämiseksi. Suomen riistakeskus ja Saaristoluonnon hoito- ja suojeluyhdistys (SLHSY) aloittivat vuonna 2019 yhteistyöverkostojen kehittämisen, jotta Saaristomeren hoitoalueita saataisiin laajennettua ja yhä useampi saari tehostetun vieraspetopyynnin piiriin.

Hanke on päättymässä nykyisessä muodossaan 2021 lopussa. Työ on tuottanut tulosta, sillä Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella on nyt kattavat mahdollisuudet pyytää vieraspetoja koordinoidusti.

 

Alkuperäiset hoitoalueet (punainen rajaus) ja SOTKA-hankkeen myötä laajentunut hoitoalueiden verkko (sininen rajaus). Hoitoaluerajauksen sisällä olevilla alueilla on kaikilla mahdollisuudet toimia linnuston kannalta tehokkaasti, vaikka kaikkiin saariin ei pyyntimahdollisuuksia ole saatu.

 

Yhteistyösopimuksilla laajat alueet hoidon piiriin

Länsi-Uudellamaalla saariston maanomistus on pirstaleista. Pieniä kesämökkitontteja on haasteellista yhdistää toimiviksi hoitoalueiksi. Ongelmiin on törmännyt hankkeen toinen paikallinen toteuttaja Luonnon- ja riistanhoitosäätiö. Saaristomerellä maanomistus keskittyy harvempien käsiin. Siinä missä Uudenmaan alueella joudutaan vielä pohtimaan tehokkaita keinoja yhtenäisten hoitoalueiden muodostamiselle, on Saaristomeren hoitoalueiden verkko laajentunut huomattavasti SOTKA-hankkeen tukemana. Tämä tarkoittaa, että pyyntiä voidaan toteuttaa tehokkaasti valtion hallinnassa olevilla suojelualueilla ja niiden ympärillä olevilla yksityisillä saarilla.

Saaristomerellä yhteensä kahdeksan eri tahoa on solminut SLHSY:n kanssa yhteistyösopimuksen pyyntien toteuttamisesta. Pyyntiä voidaankin suorittaa kymmenien tuhansien hehtaarien yhtenäisillä alueilla. Yhdellä alueella paikallinen kesäasukas on koonnut hajanaisen alueen maanomistajat yhteen ja pyyntioikeudet on vuokrattu suoraan SLHSY:lle. Sana paikallisen toimijan avusta on levinnyt ja yksittäiset maanomistajat ovat ottaneet SLHSY:een yhteyttä ja antaneet pyyntioikeudet alueelleen.

 

Pyynnin tuloksellisuus luonut luottamusta

Saaristomeren alueella on useita syitä sille, miksi hoitoalueiden kehittäminen on ollut menestys. Keskeistä on paikallisten luottamus pyyntiä suorittavaan toimijaan. Saaristossa asuvat tai siellä paljon aikaansa viettävät ovat vuosia seuranneet huolestuneina minkin ja supikoiran esiinmarssia ja linnuston köyhtymistä. Luonnonhoidon nimissä alueelle apuaan tarjoavat pyytäjät on lähes poikkeuksetta otettu alueella innokkaasti vastaan. Pyyntiin on useassa kohteessa lähdetty aluksi yhdessä, jolloin paikalliset ovat nähneet tehokkaiden koirien työskentelyä. On nähty käytännössä, että vieraspedot vähenevät.

 

Linnusto ei toivu silmänräpäyksessä

Lintujen paluu pesimään petovapaille alueille ei välttämättä tapahdu heti seuraavana keväänä. Esimerkiksi Saaristomeren Vänön hoitoalueella tehdyt lintulaskennat antavat viitteitä siitä, että tiettyjen lintulajien palautumiseen menee useita vuosia: karikukko on kasvattanut parimääräänsä petopoiston alusta vuodesta 2006 aina viimeiseen laskentaan saakka vuonna 2019. Vieraspedot pitää siis ensin poistaa ja petovapaata tilannetta pitää yllä vuosia ennen kuin linnusto saavuttaa vieraspetojen ilmaantumista edeltävän tilan.

 

Lintulaskentatulokset lupaavia

Kun petojen aiheuttama saalistuspaine on ollut todella voimakas, saattaa lintujen paluun havaita jo ensimmäisenä vuonna pyyntien aloittamisesta. Tästä on saatu kokemuksia SOTKA-hankkeen ”koelaboratoriona” toimineelta Tunnhamnin hoitoalueelta, joka oli voimakkaasti supikoirien valtaama. Keväällä 2020 tehdyssä lintulaskennassa pilkkasiivet, haahkat ja pääosin muukin linnusto loistivat poissaolollaan. Useista saarista löytyi vain pienten hampaiden rei’ittämiä munankuoria. Supikoiratiheys oli saman vuoden syksyllä yli 100 yksilöä tuhannella maahehtaarilla.

Syksyn ja talven aikana alue puhdistettiin poistamalla lähes 30 supikoiraa eri saarista. Keväällä 2021 lintulaskenta toistettiin ja muutos aikaisempaan oli huomattava. Laskennassa havaittiin useita haahkapoikueita. Samoin autioituneita lokki- ja tiirakolonioita oli herännyt eloon. Myöhään pesiviä aikuisia pilkkasiipiä havaittiin ympäri laskenta-aluetta. Elokuisten petopyyntien yhteydessä tehtiin havainnot 11 pilkkasiipipoikueesta. Lintulaskentojen ja elokuisten pyyntien aikana alueella ei törmätty supikoiriin. Ainoastaan yksi minkki on havaittu koko hankkeen aikana alueelta, joten lajin vaikutukset linnustoon eivät Tunnhamnissa voi olla suuria.

Tulokset ovat rohkaisevia. Ne antavat toivoa, että saaristoalueen linnustoa voidaan auttaa, jos pyyntejä järjestetään SOTKA-hankkeen esimerkin mukaisesti myös jatkossa.

 

Tietoa vieraspedoista ja niiden pyynnistä vieraspeto.fi

Hankkeen pyyntejä saaristossa voi seurata SLHSY:n Facebook-sivuilta @saaristoluonto