Kannanhoidollisesta metsästyksestä

Suurpedot ovat rauhoitettuja, mutta rauhoituksesta voidaan poiketa tietyin edellytyksin. Poikkeaminen voi tapahtua joko vahinkoperusteisilla tai kannanhoidollisilla poikkeusluvilla. Kannanhoidolliset poikkeusluvat esitetään yleisessä keskustelussa kannanhoidollisena metsästyksenä.

Luontodirektiivi ja metsästyslaki eivät sisällä terminä kannanhoidollista metsästystä, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan hämmennystä, jota on myös taitavasti ruokittu mediassa ja somepalstoilla.

Maa- ja metsätalousministeriön julkaisemissa susi-, ilves- ja karhukannan hoitosuunnitelmissa kuvataan kattavasti lajien hoitamiseen kuuluva kansallinen viitekehys. Työkalupakkiin kuuluu kaikissa hoitosuunnitelmissa kannanhoidollinen metsästys.

Poikkeusperusteista

Asiakokonaisuuden selventämiseksi on hyvä kiinnittää huomiota luontodirektiivin 16 artiklan sisältöön. Sen nojalla myönnetyn poikkeusluvan päämäärän osalta on huomattava, että 16 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tuodaan esiin kullakin artiklassa tarkoitetulla poikkeuksella tavoitellut päämäärät. Niitä ovat luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojeleminen ja luontotyyppien säilyttäminen, erityisen merkittävien vahinkojen ehkäiseminen, kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskeva tai erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy ja näiden lajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis- ja uudelleenistuttamistarkoitus. Mutta lisäksi on havaittava, että näin ei ole 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan osalta. Siinä ei mainita tai avata tarkemmin päämäärää, johon poikkeuksella pyritään.

Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohtaan perustuvan poikkeuksen päämäärä ei näin ollen voi lähtökohtaisesti olla sama kuin 16 artiklan 1 kohdan a–d alakohtaan perustuvien poikkeusten päämäärät. Tästä syystä ensin mainittua säännöstä voidaan käyttää perusteena poikkeuksen hyväksymiselle vain tapauksissa, joissa jälkimmäiset säännökset eivät ole merkityksellisiä.

Koska luontodirektiivissä tai metsästyslaissa ei ole sanottu auki niin sanotun kannanhoidollisen metsästyksen perustetta eli päämäärää, se jää kansalliseen harkintaan. Kun kyse on harkinnasta, on selvää, että päätöksentekijän eli Suomen riistakeskuksen käyttämä päämäärä on altis kritiikille.

Päämäärän oikeellisuus ratkeaa lopulta vasta oikeuskäsittelyssä. Tämä on äärimmäisen hidas tapa ratkoa asiaa, jonka viime kädessä ratkaisee korkein hallinto-oikeus  (KHO) 1–2 vuotta kestävässä oikeusprosessissa.

Mitä asetettavalta päämäärältä edellytetään?

Unionin tuomioistuin katsoi antamassaan ennakkoratkaisussa, että luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohtaa on tulkittava siten, että poikkeamisen päämäärää on tuettava selvin perusteluin. Lisäksi on voitava osoittaa tieteellisten tietojen perusteella, että poikkeusluvalla voidaan saavuttaa haluttu päämäärä. KHO viittaa ilveksen metsästystä koskevassa vuosikirjapäätöksessään KHO:2022:48 edellä mainittuun unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuun asiassa C-674/17. KHO toteaa, että pelkästään asetuksen tai kansallisen hoitosuunnitelman yleisten tavoitteiden toteuttaminen ei ole riittävä peruste poikkeusluvan myöntämiselle, ellei poikkeusluvasta ilmene täsmällisesti direktiivin mukainen hyväksyttävä päämäärä, johon metsästyksellä pyritään.

KHO toteaa lisäksi, että luontodirektiivin tiukasti suojeltavaan lajiin kohdistuva kannanhoidollinen metsästys ei sellaisenaan voi olla luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan, eikä myöskään metsästyslain 41 a §:n 3 momentin soveltamisen edellytyksenä oleva päämäärä ilman, että metsästyksellä pyritään samalla johonkin luontodirektiivin mukaiseen hyväksyttävään päämäärään. Sillä seikalla, että metsästyksellä ei olisi haitallista vaikutusta lajin, kuten esimerkiksi ilveksen suojelun tasoon, ei ole merkitystä. KHO:n mukaan poikkeusluvalla sallittu kannanhoidollinen metsästys voi kuitenkin olla keino direktiivin mukaisen hyväksyttävän päämäärän saavuttamiseksi.

Uusimmissa karhua koskevissa ratkaisuissaan KHO totesi olevan sinänsä selvää, että liian tiheä karhukanta voi aiheuttaa ongelmia, joiden ratkaiseminen on mahdollista vain metsästyksellä. Se piti mahdollisena, että karhukannasta johtuvien sosiaalisien ongelmien lieventäminen voisi tapahtua hallitusti karhujen määrää vähentämällä. Uusimpien linjausten mukaan poikkeusta voi soveltaa vain, jos on olemassa erityinen alueellinen ongelma, johon on puututtava. Siksi poikkeusluvan perusteena tulee olla riittävä selvitys vaikutuksista nimenomaan poikkeuslupaa koskevalla alueella.

Mitä seuraavaksi?

Maa- ja metsätalousministeriö on ilmoittanut, että nykymuotoinen kannanhoidollinen metsästys on tullut tiensä päähän. Ministeriö on tuonut alustavana pitempikestoisena ratkaisuna esille sen, että suotuisalla suojelun tasolla olevat lajit tulisi siirtää luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V. Siirto mahdollistaisi metsästyksen järjestämisen nykyistä joustavammin. Liitemuutoksissa aloitevalta on kuitenkin EU:n komissiolla. Aika näyttää, löytyykö komissiolta tahtotilaa niiden edistämiseen.