Helmi-yhteistyö tuo lintuvesien loiston päivät takaisin

Vesilintujen taantuminen ja sen taustalla olevat rehevöitymisen ja haitallisten vieraslajien, minkin ja supikoiran, tuomat ongelmat ovat olleet pitkään tiedossa. Nyt korjausvelkaa on tullut aika lyhentää ja saada luonnonsuojelualueet kuntoon.

– Näkemys, että suojelualueet ovat kuin museoita on taaksejäänyttä elämää. Kaikentyyppiset elinympäristöt tarvitsevat kunnostusta, aktiivista ylläpitoa ja tehotoimia, Uudenmaan, Hämeen ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksien lintuvesikoordinaattori William Velmala sanoo.

ELY-keskuksien tehtäväksi Helmi-ohjelmassa on annettu yksityismaista koostuvien Natura 2000 -alueilla sijaitsevien erityissuojelualuiden lintuvesien (SPA) kunnostus. Valtion alueilla kunnostuksesta vastaa Metsähallitus. Kaikista arvokkaimmiksi kohteiksi luokitellut 80 lintuvettä aiotaan kunnostaa ensimmäisinä, vuoden 2023 loppuun mennessä. Velmala uskoo, että enemmänkin ehditään tehdä.

Hänen vastuualueillaan tyypillisimmät kunnostustoimet ovat niitto, laidunnus sekä puuston ja pensaikon raivaus. Muita keinoja ovat kohteesta riippuen ruoppaus, hoitokalastus ja kaivuu. Yhtenä välineenä työkalupakissa on järjestelmällinen ja tehokas vieraspetopyynti, jota Suomen riistakeskus ja Metsähallitus järjestävät Helmi-vieraspetohankkeessa yhteensä yli 70 lintuvedelle.

– On tavallaan hyvä, että joitakin kunnostettavia kohteita jää syystä tai toisesta vieraspetopyynnin ulkopuolelle. Ne toimivat hyvänä vertailukohteena. On mielenkiintoista nähdä kymmenen vuoden päästä pyynnin vaikutuksia, Velmala sanoo.

Säännöllistä tiedonkulkua

Lintuvesien kunnostuksissa mukana olevat Suomen riistakeskus, Metsähallitus, ELY-keskukset sekä ympäristöministeriö kokoontuvat joka kuukausi vaihtamaan kuulumisia töiden etenemisestä. Velmalan vastuukohteiden vieraspetopyyntejä suunnittelevat Suomen riistakeskuksen Ilkka Järvinen, Tomi Nevalainen ja Jyri Mononen pitävät myös muulloin yhteyttä. Lintuvesiteeman ympärillä eri hallinnonalojen vahvuudet yhdistyvät.

– On ollut kiva huomata, miten perinteisesti ”vastapuolilla” olleet tahot, riistaväki ja luonnonsuojelijat, hoitavat yhdessä näitä kohteita, Velmala iloitsee.

Kaakkois-Suomen vieraspetosuunnittelija Tomi Nevalainen on samaa mieltä.

– Osaamista on monella taholla ja voimathan kannattaa aina yhdistää, niin kuin nyt tehdään. Luonnon hyvinvointi on meidän kaikkien yhteinen asia, Nevalainen toteaa.

Lupamylly ja pirstaleiset alueet

Yksityiset vesi- ja maa-alueiden omistajat ovat ottaneet hyvin vastaan ELY-keskusten suunnitelmat. Maanomistuksen pirstaleisuus sisämaan kohteilla luo omat haasteensa, sillä yksittäisellä kohteella saatetaan tarvita kymmenien maanomistajien suostumus.

– Missään ei ole seinä noussut vastaan. Linnuston olosuhteita parantavien toimien ymmärretään vaikuttavan myös alueen virkistyskäytön, kuten kalastus- ja metsästysolosuhteisiin, Velmala kertoo.

Vieraspetosuunnittelijat ja valitut riistanhoitoyhdistykset käyvät läpi samoja asioita yrittäessään muodostaa laajoja, yhtenäisiä pyyntialueita lintuvesille ja niiden ympärille. Tomi Nevalaisella on onnistunut esimerkki Iitistä ja Jaalasta, jossa luonnonhoitoa tehdään yhteistyössä.

– Pienpetopyyntiä tehdään ilman rajoja kahden Helmi-pyyntialueen sekä kolmen riistanhoitoyhdistyksen alueella. Tätä asennetta meidän tulisi levittää läpi maan. Suomessa on paljon osaamista ja vihkiytymistä pienpetopyyntiin, jota meidän tulisi hyödyntää paremmin, Nevalainen sanoo.

Velmala kertoo byrokratian haukkaavan osan lintuvesikoordinaattorin ajasta.

– Vaikka teemme luontoa auttavia toimenpiteitä, käymme läpi samat prosessit kuin muutkin hankkeet. Yksittäinen toimenpide vaatii käsittämättömän määrän selvittelyjä, neuvotteluja, yhteydenottoja ja luvitusta, Velmala kertoo.

Katse tulevaan

Vieraspetohanke nojaa osaavien, vapaaehtoisten pyytäjien varaan. Työ edellyttää riittävästi välineitä ja matkakorvauksia.

– Yksi hartaimmista toiveistani on, että osaisimme tuoda riittävän hyvin esille pienpetopyytäjien arvon luonnon hyvinvoinnille. Ilman heidän työtään linnustollamme ei ole toipumisen mahdollisuuksia. Jos lisäksi jokainen seura ja maanomistaja huolehtisi pienpetopyynnin toteutumisesta riittävällä tasolla, linnustomme puhkeaisi ennen näkemättömään loistoon, Nevalainen haaveilee.

Lintuvesien muita kunnostustoimia on toistaiseksi tehty paljolti ostopalveluna. Joillain kohteilla lintutieteellisten yhdistykset ovat pitäneet niittotalkoita. Kysymys lintuvesien hoidosta jatkossa saa Velmalan mietteliääksi.

– Kun kohteet ovat valmiita, vapaaehtoisten tarve voi korostua kohteiden jatkohoidossa. Jää nähtäväksi, miten Helmi-ohjelmaa toteutetaan tulevaisuudessa. Vapaaehtoistyökin tarvitsee koordinointia ja resursointia, Velmala pohtii.