Täsmämetsänhoidolla elinympäristöjä riistalle
Täsmämetsänhoidossa toimenpiteet vaihtelevat sen mukaan, mitä päämääriä metsänomistaja painottaa.
Täsmämetsänhoidon tavoitteena on, että tietoon perustuva yksityiskohtainen metsänhoidon suunnittelu ja toteutus johtavat pienipiirteisenpään ja ympäristöystävällisempään metsätalouteen. Tämä tarjoaa parempia elinympäristöjä myös riistalle.
Metsän- ja luonnonhoidon toimenpiteet ovat samankaltaisia kuin perinteisessä metsänhoidossa, mutta niitä käytetään monipuolisemmin: hyödynnetään niin jaksollisen kuin jatkuvan kasvatuksen menetelmiä, vaihdellaan käsittelyvoimakkuutta yhden metsikkökuvion sisällä ja vältetään kaavamaisia ratkaisuja.
Mikrokuvioita
Toimenpiteiden suunnittelussa hyödynnetään monipuolisesti erilaisia paikkatietoaineistoja. Täsmämetsänhoidossa esimerkiksi uudistusalan sisälle voi syntyä eri tavoin käsiteltyjä alueita – niin sanottuja mikrokuvioita – kun kuvion eri alueille tehdään erilaisia toimenpiteitä alueen ominaisuudet huomioiden.
Erityistä huomiota uudistamiseen
Valtaosa Suomen metsistä uudistetaan avohakkuulla, jossa valtaosa puista poistetaan ja pystyyn jätetään säästöpuuryhmä, jonka jälkeen kohde viljellään. Metsänuudistamisen yhteydessä tehtävät ratkaisut vaikuttavat koko puuston kiertoajan, siksi niiden suunnitteluun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
Täsmämetsänhoidossa hakkuu toteutetaan samaan tapaan, mutta kohteella lisätään rakenteellista vaihtelua. Jätetään riistatiheiköitä uudistusalan raivauksen yhteydessä, optimoidaan säästöpuuryhmän koko ja sijainti sekä esimerkiksi kasvupaikan tarkempi huomioiminen viljelyssä ja maanmuokkauksessa.
Paikkatiedon avulla voidaan mitoittaa vesistöjen suojavyöhykkeet sekä määrittää etukäteen alueita, joissa metsänviljely on haastavaa. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi jyrkät, kivikkoiset ja erityisen kosteat kohteet. Kohteet ovat yleensä metsänhoidon kannalta hankalia, mutta monimuotoisuuden ja riistan kannalta arvokkaita. Paikkatiedon avulla maastosuunnittelu osataan kohdistaa oikein näille kohteille.
Viljelyssä kannattaa huomioida mahdollinen kasvupaikan ominaisuuksien vaihtelu myös kuvion sisällä, suosia useampia puulajeja etenkin rehevillä kasvupaikoilla ja välttää kuusen istuttamista kuiville paikoille.
Jatkuvaa kasvatusta ja pienaukkoja
Jatkuva kasvatus sopii erityisesti kohteille, joissa on valmiina jaksollisuutta eli erikokoisia puita tai kohteille, jotka metsänomistaja haluaa pitää peitteisenä. Jatkuva kasvatus luo jo itsessään elinympäristöjä riistalle, mutta niitä voidaan entisestään parantaa kuvion sisäisellä vaihtelulla. Tämä onnistuu etenkin vaihtelemalla hakkuuvoimakkuutta kuvion ominaisuuksien mukaan, jättämällä tiheikköjä ja sijoittelemalla säästöpuut optimaalisesti esimerkiksi leppäryhmään.
Myös pienaukkoja kannattaa tehdä osana poimintahakkuita. Pienaukolla tarkoitetaan alle 0,3 hehtaarin aukkoa. Niiden avulla turvataan etenkin lehtipuuston sekä männyn jatkumo. Poimintahakkuut kun kuusettuvat ajan myötä, sillä kuusi viihtyy varjossa.
Esimerkkilajina riekko
Oma metsästysurani alkoi 1990-luvun Keski-Pohjanmaalla. Tällöin ei ollut tavatonta, että reppuun päätyi useampikin riekko. Ajan kuluessa on riekon metsästys alueelta loppunut kannan taantuessa. Riekon elinympäristöjen kunnostaminen on keskeistä, jotta kanta saadaan elpymään.
Riekko ja metsätalous on hyvin yhteensovitettavissa täsmämetsänhoidon keinoin. Paikkatiedon avulla voidaan rajata metsänkasvatuksen kannalta liian karut suometsät metsätalouden ulkopuolelle.
Kohteet ovat yleensä karuja rämeitä, alunalkaenkin liian karuja metsänkasvatukseen. Niille ei kannata tehdä kunnostusojituksia tai muitakaan metsänhoitotoimenpiteitä. Tarvittaessa voidaan poistaa puustoa sekä tukkia ojia tai ohjata alueelle vesiä kohteilta, joissa jatketaan metsänkasvatusta.
Sopivat kohteet voidaan ennallistaa myös metka-tuen avulla, josta lisätietoa löytyy Metsäkeskuksen verkkosivuilta.
Puhu palveluntarjoajalle
Omatoimisessa metsänhoidossa riistan huomioiminen on helppoa, mutta miten varmistaa, että palveluntarjoaja tekee saman? Alkuun pääsee esimerkiksi kysymällä puukaupan yhteydessä, miten toimija aikoo sijoittaa suojatiheiköt tai säästöpuut ja mihin tämä perustuu.
Kirjoittaja on metsänhoidon asiantuntija Suomen metsäkeskuksessa. Artikkeli on tuotettu osana E-Täsmä -hanketta, joka on osa maa- ja metsätalousministeriön maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta.
