Aurinko saa posket hehkumaan. Ilmassa on häivähdys kesää, vaikka on syyskuu. Seisomme laitumen vieressä Kokkolassa. Laidunkausi on päättymässä, ja pian lampaat siirretään sisälle.

Lammaskatras koostuu suomenlampaista ja kainuunharmaista, jotka hoitavat perinneympäristöä, ylläpitävät geeniperintöä, tuottavat lihaa ja villaa. Maaseutuyrittäjä Satu Kumpulainen kertoo tilateurastamon ja kehräämön toiminnasta. Hänellä on monta rautaa tulessa, ja lampaista hyödynnetään kaikki mahdollinen.

– Tiedoksi tytöt minulla on uusi resepti teitä varten, villapaitaan pukeutunut yrittäjä huikkaa laitumen uuhille nauraen.

Tunnelma on seesteinen. Myös lampaat tuntuvat nauttivan viimeisistä kesäpäivistä. Vuosi takaperin tilanne oli toinen. Kumpulainen sai laitumen vieressä asuvalta maanomistajalta soiton. Laitumelta oli löytynyt kuollut lammas ja omistajan olisi paras tulla paikalle. Puhelun aikana raatoja löytyi lisää ja selvisi, että tappaja oli petoeläin.

Susivahinko pysäyttää

Kuolleita uuhia löytyi 22 ja paikallinen petoyhdyshenkilö tunnisti vahingonaiheuttajiksi kaksi sutta.

– Kyllä se oli pysäyttävä tilanne, ihan järkyttävä. Joka porukkaan pannaan joku kesy yksilö, jotta laumaa on helpompi käsitellä. Paljon on niitä suosikkeja, Kumpulainen sanoo.

Vahingon selvittelyyn osallistui tilallisten ja maanomistajan lisäksi poliisi, eläinlääkäri, petoyhdyshenkilö ja metsästysseuran väkeä. Osa lampaista oli kuollut heti, osa jouduttiin lopettamaan ja kuusi löytyi seuraavana päivänä metsästä syötyinä.

Kumpulaisella oli kokemusta ilvesvahingosta, joten hän tiesi, miten toimia. Petovahingon sattuessa on tärkeää ottaa yhteys petoyhdyshenkilöön ja maaseutuelinkeinoviranomaiseen.

Taloudellisesti suurin tappio koitui siitä, että tapetut uuhet olivat tiineitä. Korvaukset kattavat vain uuhet, eivät syntymättömiä karitsoita. Menetetyt eläimet olivat alkuperäisrotua ja harvinaisia sukulinjoja, joten vastaavien eläinten löytäminen oli enemmän kuin haastavaa. Tukiehtojen mukaan kuolleet laiduntajat on korvattava vastaavilla kymmenen päivän kuluessa.

Petoaita vaatii ylläpitoa

Kuvaaja lennättää dronea laitumen päällä saadakseen kokonaisuudesta kuvan. Dronen laskeuduttua alemmas lampaat siirtyvät rauhallisesti poispäin.

– Paimenna niitä lähemmäs rantaa, siellä saa parempia kuvia, Kumpulainen kehottaa.

Keväällä 2020 laitumelle saatiin petoaita. Petoaidattuja laitumia tilalla on nyt noin 26 hehtaaria.

– Ei petoaidan laittaminen ole niin hankalaa. Se on oikeastaan aika yksinkertaista, kun sen osaa, Kumpulainen kannustaa.

Eristimet kannattaa kiinnittää jo talvella ennen sulanmaan sesonkia, hän vinkkaa. Alustan tasoitus kaivinkoneella helpottaa niittämistä, joka on aidan ylläpidossa suurin työ. Alkukesän kiivaimman heinänkasvun aikaan aidan alta niitetään viikoittain, sillä alin, suden kaivautumisen estävä, lanka kulkee vain 20 senttimetrin korkeudella maasta.

– Kerran halutaan, että petoja on ja aitoja laitetaan, niin kuinka paljon voi olettaa, että työ jää alkutuotannon kontolle, hän kysyy.

Kumpulaisen tila on luomussa, jonka sääntöihin kuuluu laidunnus. On selvää, että laidunnus jatkuu petotilanteesta huolimatta.

Siirrymme aitojen sisälle. Kuuden langan välistä mahtuu, kun muistaa katkaista virrat kahdesta sähköpaimenesta. Kumpulainen on lisännyt valtion kustantamiin aitamateriaaleihin lisälankoja. Myös sähköpaimenia on kaksi. Toinen, voimakkaampi lisättiin, kun susi kuvautti itsensä laitumen tolppaan asennetussa riistakamerassa.

Pedot ovat pysyneet aidan ulkopuolella, mutta huolta ne tuottavat. Sähköistetty petoaita on tehokas tapa suojata laiduntavia eläimiä, ja on työläästi ylläpidettävästä aidasta myös muuta hyötyä.

– Ei tarvitse yhtään kertaa kesässä mennä katsomaan, onko lampaat mennyt aidasta läpi.

Petoaidan tarkoitus on pitää petoeläimet aidan ulkopuolella, mutta samalla se pitää lampaat laitumella.

Yhtä vahva kuin heikoin lenkki

Lauma on tehnyt hyvää työtä, ruoho on kaluttu lyhyeksi. Vain nokkostupsut eivät ole maistuneet. Kierrämme laidunta lampaanläjiä väistellen.

Tarkistamme rumpuputkeen asennetun teräsverkon. Aitaa rakennettaessa oli suunnitelmassa huomattu aukko: Kulkuväylän alle asennettu rumpuputki muodosti vesistön kautta väylän laitumelle.

– Aita on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, Kumpulainen toteaa.

Dronella rantaan paimennettu katras on siirtynyt lähelle suojaansa. Ne kurkkivat uteliaasti vieraita, mutta eivät tule kuvattavaksi. Suojaansa ne yrittivät paeta myös vuosi sitten. Silloin suoja ei auttanut, sillä lähimmät raadot löytyivät aivan sen vierestä. Nyt vieraat unohtavat lähikuvat ja antavat lauman tarkkailla tilannetta rauhassa.

Jaksaminen mietityttää

Laitumen liepeillä liikkuu myös karhu, joka on rikkonut rehupaaleja. Välillä Kumpulainen pohtii jaksamistaan. Etäällä kantatilasta laiduntavat lampaat tekevät valvonnan työlääksi.

– Ei minulla kantti anna myöten mennä nukkumaan, kun riistakamerasta tulee hälytys. Lähden ajamaan ja tarkistamaan, ovatko eläimet ja aidat kunnossa, Kumpulainen sanoo.

Pujottelemme itsemme lankojen välistä ulos laitumelta ja palautamme paimeniin virran.

Kesä sujui vahingoitta. Kevääksi on luvassa lisää aidan rakentamista ja kunnostusta. Suunnitteilla on kokeilla myös uusia karkotusmenetelmiä. Toistaiseksi laidunnus Kokkolassa jatkuu.