Riistaseurannat – parasta metsästyksen edunvalvontaa

Kattava ja ajantasainen riistatieto mahdollistaa metsästyksen joustavan säätelyn ja toimii perustana pyynti- ja poikkeuslupapäätöksille. Riistakolmiolaskennat ovat erityisen hieno, kansainvälisestikin arvostettu esimerkki riistatiedon vaikuttavuudesta. 1960-luvulla aloitetuista metsäkanalintujen ja riistanisäkkäiden reittilaskennoista jalostui 1980-luvun lopulla riistakolmiolaskenta, joka on valjastettu ajantasaiseen metsästysaikojen määrittelyyn. Tämä on edellyttänyt metsäkanalintujen arvostusta sekä ymmärrystä niiden kantojen vaihtelusta ja metsästyksen suhteuttamisesta kannan tilaan.

Paljon laskettuja kolmioita ei automaattisesti tarkoita pitkiä metsästysaikoja, mutta kattavat laskennat turvaavat metsästyksen jatkuvuutta. Ei liene liioittelua todeta, että metsäkanalintujen, erityisesti metson metsästys, saattaisi olla historiaa ilman riistakolmiolaskentoja.

Kolmiolaskennat ovat rautainen kokonaisuus. Metsästäjät tiedon kerääjinä, riippumaton tutkimuslaitos analysoijana ja riistahallinto tuoreen tiedon käyttäjänä ovat kova kolmikko, johon eivät ole kriitikoiden iskut purreet.

Vesilintulaskennoissa näytön paikka

Monien metsästettävien vesilintulajien kannat ovat seurantojen perusteella taantuneet. Vesilintulaskentojen jatkuvuus sekä alueellinen ja vesistötyypittäinen kattavuus on riistakolmiolaskentoihin verrattuna varsin heikkoa, joten sorsakanta-arvioihin liittyy monen lajin osalta huomattavaa epävarmuutta.

Samaan aikaan vesilintujen metsästys on suurennuslasin alla. Mikä olisikaan parempi tapa varmistaa kestävän metsästyksen jatkuminen, kuin nostaa vesilintulaskentojen kattavuus ja vesilintujen arvostus riistaeläiminä niiden ansaitsemalle tasolle?

Suurpetohavainnot mahdollistavat kannanhoidolliset poikkeusluvat

Ilvestä ja karhua metsästetään niin sanottujen kannanhoidollisten poikkeuslupien perusteella. Tämä on myötävaikuttanut ilveksen ja karhun asemaan arvostettuina riistaeläiminä. Kannanhoidollinen metsästys mitoitetaan niin, että kannat pysyvät elinvoimaisina.

Kannanhoidollisen poikkeusluvan myöntöperusteena pätee käytännössä ainoastaan tieto kannan tilasta poikkeuslupa-alueella. Petoyhdyshenkilöiden Tassu-järjestelmään kirjaamat havainnot, erityisesti pentueista, ovat avainasemassa. Tassu-havainnot luovat pohjan Luonnonvarakeskuksen laatimalle kanta-arviolle, johon nojaten maa- ja metsätalousministeriö antaa vuosittain asetuksen suurimmasta sallitusta metsästyskiintiöstä. Kanta-arviossa määritellyt erillispentueet ja alueelliset yksilömäärät ovat puolestaan tärkeitä, kun Suomen riistakeskus päättää poikkeuslupien myöntämisestä kiintiöasetuksen puitteissa.

Olennaista on, että suurpetohavaintoja kertyy alueellisesti ja ajallisesti kattavasti. Havainnot tulee ilmoittaa mahdollisimman tuoreeltaan alueen petoyhdyshenkilölle. Suuri määrä havaintoja ei automaattisesti tarkoita suurta lupamäärää. Havaintojen puute ei tarkoita, etteikö alueella voi elää suurpetoja, mutta tiedon puuttuessa alueelle ei voida varovaisuusperiaatteen mukaisesti poikkeuslupia myöntää.

Riistakantojen seuranta on kestävyyslaji

Useille riistalajeille – metsäkanalinnut etunenässä – on tyypillistä, että kannan koko vaihtelee suuresti vuosien välillä. Metsästyksen kestävyyttä arvioitaessa on keskeistä kannan pitkäaikainen kehitys. Sitä voidaan useimmiten tarkastella vasta, kun havaintotietoa on kertynyt vähintään parin vuosikymmenen ajalta.

Riistakantojen seurannassa onkin keskeistä jatkuvuus. Suorittamalla laskennat vuodesta toiseen laskentaohjeiden mukaisesti, samalla tavalla, samassa paikassa ja samaan aikaan, päästään kiinni riistakantojen muutoksiin.

Havainnoi muun toiminnan ohessa

Usein kuulee sanottavan, että riistakantojen havainnointi on työlästä, eikä nykyisillä polttoaineiden hinnoilla huvita lähteä etsimään esimerkiksi suurpetojen jälkiä. Havainnoinnista ei kannata tehdä vastentahtoista urakkaa. Metsästäjät liikkuvat paljon maastossa ja usein havainnointi onnistuu muun toimen sivussa. Riittää, että on valmius kirjata havainnot muistiin esimerkiksi Oma riista -maastosovellukseen tai muistivihkoon.

Onko yksittäisillä havainnoilla merkitystä?

Älylaitteiden ja mobiilisovellusten kehitys on helpottanut havaintojen tallentamista tietokantoihin. Vakioitujen seurantojen ulkopuolella tehtyjen yksittäisten havaintokirjausten hyödyntämisessä on monia teknisiä haasteita, mutta analyysimenetelmät kehittyvät ja tulevaisuudessa myös vapaamuotoisemmin kerättyjen havaintojen käyttöarvo voi nousta.

Toistaiseksi välittömimmin ja varmimmin voit kantaa kortesi kekoon osallistumalla vakioituun pitkäaikaisseurantaan, kuten vesilintu- tai riistakolmiolaskentaan tai suurpetohavainnointiin petoyhdyshenkilöverkoston kautta.