Riista ja erätaidot ovat osa huoltovarmuutta

Huoltovarmuus tarkoittaa varautumista mahdollisiin kriiseihin ja häiriötilanteisiin sekä jatkuvuudenhallintaa turvaamalla elintärkeät toiminnot, jotta yhteiskunta ja elinkeinoelämä toimivat ja ihmiset voivat turvallisesti elää arkeaan.

Suomessa huoltovarmuuteen suhtaudutaan vakavasti ja se koskettaa hyvin monia yhteiskunnan sektoreita. Myös riistaa ja kalastusta.

Riista huoltovarmuusreservinä

Huoltovarmuus pyritään aina rakentamaan useiden pilarien varaan, ja näin on asia myös elintarvikehuollon osalta. Isokaan toimija tai tuoteryhmä ei yksin takaa huoltovarmuutta ja siihen kohdistuva riski on myös otettava huomioon. Riista tuo arvokkaan lisän elintarvikehuoltovarmuuteen ja yhdessä kalan kanssa puhutaan jo huomattavasta potentiaalista.

Riistan merkitys Suomen huoltovarmuusreservinä on tavallaan kaksijakoinen. Esimerkiksi peura- ja hirvitiheillä alueilla riistalla on huomattava merkitys ruokavaliossa, kuten näiden alueiden metsästysporukoiden jäsenet hyvin tietävät. Pienriista, kuten linnut ja jänikset, täydentää riistasaaliin arvoa, mutta pääosa riistalihasta muodostuu hirvieläinten lihasta.

Villisian leviäminen Suomeen tuo oman lisänsä riistalihan saatavuuteen. Toistaiseksi sillä on merkitystä vain paikallisesti tietyissä osissa Suomea. Esimerkit Suomea eteläisimmistä maista osoittavat, että villisian merkitys riistalihan tuotannossa voi olla hyvinkin suuri. Samalla valitettavasti kasvavat myös vahingot maatalouselinkeinolle.

Tällä hetkellä koko väestön ruokahuoltoa ajatellen riistatiheys ei valitettavasti riitä pitkälle. Noin 10 miljoonan kilogramman vuotuinen riistasaalis riittäisi turvaamaan lihaa vajaat 2 kiloa / henkilö / vuosi. Se ei ole paljon, eikä nykyinen riistatiheys mahdollista metsästysmäärien kasvattamista lyhytaikaisestikaan niin, että suhdeluku merkittävästi muuttuisi.

Vuotuinen meri- ja sisävesikalasaalis on puolestaan noin 150 miljoonaa kilogrammaa, josta kuitenkin vain murto-osa käytetään nykyisin ihmisravinnoksi. Ammattikalastajat saavat valtaosan kalansaaliista, mutta eränkäyntiin kuuluvalla vapaa-ajan kalastuksella on suuri potentiaali kasvaa nykytilanteesta.

Eräkulttuuri luo osaamisreserviä

On selvää, että riistalla on ollut Suomen historiassa ja kansalaisten selviytymisessä aivan keskeinen rooli viime vuosikymmeniin saakka. Perintönä tästä on vahva eräperinne ja -kulttuuri, jonka ansiosta kansalaisten piirissä on edelleen laaja kyvykkyys selvitä myös häiriötilanteissa. Tämän ”osaamisreservin” tärkeyttä on syytä korostaa ja tällä hetkellä sen merkityksen voidaan ajatella olevan jopa suurempi kuin itse riistalihalla.

Metsästäjillä on vahva paikallistuntemus, kyvykkyyttä toimia kenttäoloissa, viestivälineistöä ja kalustoa hankalissa olosuhteissa liikkumiseen. Häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa kyvykkyyttä varmasti löytyy laajempaankin viranomaisten ja myös yrityselämän tukemiseen.

Metsästäjät ovat mukana KOVA-toimikunnassa

Metsästäjien roolia huoltovarmuuden turvaamisessa on syytä tarkastella hieman laajemmin, koska varsin harva tietää metsästäjäorganisaation kaikki ulottuvuudet tällä saralla.

Metsästäjät toimivat aktiivisesti osana huoltovarmuusorganisaatiota. Parin viime vuoden aikana ja erityisesti tämän kevään aikana kansalaisille on tullut tutuksi omatoimista varautumista edistävä ja kriisitilanteissa neuvontaa antava KOVA-toimikunta (kotitalouksien varautuminen) ja 72h-konsepti.

KOVA-toimikunta toimii huoltovarmuusorganisaatiossa elintarvikehuoltosektorin yhteydessä ja toimikuntaan kuuluu laaja joukko arvokkaita kansalaisen perustaitoja vaalivia järjestöjä. Pääosalla niistä on valtakunnallinen verkosto ja paikallisorganisaatiot, jotka saavuttavat kansalaiset kentällä.

Suomen Metsästäjäliitto liittyi KOVA-toimikuntaan heti sen perustamisen yhteydessä reilut kymmenen vuotta sitten ja tuo arvokkaan panoksensa kansalaisten neuvontaan ja arjen perustaitojen ylläpitoon ja kehittämiseen.