Räntäjärven kultaniityt – turvapaikka taantuneille
100 hehtaaria kosteikoita, laiduntavaa karjaa, Suomen suurin maatalouden ympäristötukien erityiskohde… Tällainen on yksi Suomen riistakeskuksen SOTKA-kosteikot-hankkeen kruununjalokivistä, jonka ennallistaminen oli maanomistaja Juha Salinille sydämenasia.
Ensimmäiset huhut Virtain-Alavuden perämetsien rajalle kätketystä kohteesta kantautuivat kirjoittajan korviin Metsähanhiryhmän aktiivin, metsästäjä Marko Palomaan kautta. Hän rengastaa kaikkia vesilintuja ja oli löytänyt Räntäjärven ympäristöstä runsaasti sulkivia metsähanhia. Tuumin, että paikka saattaisi olla visiitin arvoinen ja pian olimmekin ani varhaisena heinäkuun aamuna kohteella.
Ensimmäinen yllätys oli kohteen laajuus, jo vettyneitä turvesarkoja oli silmänkantamattomiin, kuin preerialla ikään. Kosteilla niityillä kulki karjaa ja keskellä möllötti rehevä Räntäjärvi, jossa kuivattunakin näkyivät kaikki lintuveden tärkeimmät piirteet.
Seuraavaksi soiteltiin maanomistajalle, joka sattui olemaan luonnonhoidosta ja ennallistamisesta kiinnostunut metsästäjä. Pian paikalla hääräsivät riistakeskuksen SOTKA-kosteikkosuunnittelijat droneineen kartoittamassa riistalabyrinttia.
Metsähanhipoikueita!
Tapaan Salinin tilan edustajat Juha Salinin ja Tino Myllykosken Räntäjärven reunimmaisella, jo vesittyneellä ja heinittyneellä turvesaralla ja yllätys on tarjolla heti autoa parkkeeratessa: kaksikymmentä pesimätöntä metsähanhea nousee kortteikosta lentoon ja perässä ui kaksi isoa metsähanhipoikuetta.
Tämä on täällä arkipäivää. Metsähanhikanta on selvästi kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hanhelle kelpaavat eteläisetkin suoalueet, jos ympäristö on kunnossa ja linnut saavat olla rauhassa.
Itse muistan seudusta puhutun metsähanhiparatiisina jo 1980-luvulla, jolloin läheinen Pirjetanneva oli pitkäjalkaisimpien alavutelaisten metsästäjien puolisalainen kohde. Kloppina kuuntelin seudun vanhempien metsästäjien hanhitarinoita sivukorvalla muun muassa Alavuden urheiluliikkeessä. Kuka sen suolampareille viitsi kävellä, palasi usein elokuussa hanhipaistin kera. Tai ainakin pullean hillarepun…
Suomen suurin?
Suomen riistakeskuksen SOTKA-kosteikot-hankkeen konsepti kiinnosti heti Juha Salinia. Maanomistajalle tarjotaan laadukas kosteikkosuunnitelma avaimet käteen -periaatteella. Sen avulla löytyy usein myös sopiva rahoituslähde ja kohde saadaan ennallistettua.
Näin tässäkin tapauksessa. Suomen riistakeskuksen kosteikkosuunnittelijan tekemä suunnitelma sai rahoituksen maatalouden ympäristötukivaroista. Kyseessä on ennakkotietojen mukaan suurin ympäristöohjelman rahoittama kohde.
Räntäjärvi on kokonaisuutena vaikuttava. Siinä kiteytyy koko riistakeskuksen SOTKA-kosteikot-hankkeen ydin: maanomistajalähtöisyys, laajuus, linnustovaikutus, kustannustehokkuus ja muun maankäytön mahdollistaminen kosteikon rinnalla.
Suunnitelma alleviivaa kohteen luonnonhoidon monipuolisuutta ja karjan laidunnuksen luontohyötyjä.
Räntäjärvellä merkittävän luonnonhoitotyön tekee loppukesästä laiduntava lihakarja. Kosteikko on suunniteltu niin, että se voidaan tyhjentää lohko kerrallaan ja päästää karja laiduntamaan tyhjälle lohkolle ja hoitamaan monimuotoisuutta.
Säädettävien patolaitteiden mahdollistama kosteikon lohkojen ”kesannointi” tarjoaa vesilinnuille mahdollisuuden superpoikasympäristöön: kuivana oleva lohko kasvittuu uudelleen ja kun vesi jälleen nostetaan, käynnistyy kasvimassan hajoaminen, joka rikastuttaa kosteikon hyönteismaailman uudestaan. Vesiselkärangattomat ovat sorsanpoikien tärkeintä ravintoa.
Räntäjärvi – yksi tuhansista mahdollisuuksista
Maanomistaja Juha Salin on tyytyväinen Suomen riistakeskuksen kosteikkokonseptiin, jonka ansiosta hän sai käytännössä edistettyä itselleen tärkeitä monimuotoisuusarvoja osana kannattavaa maa- ja metsätaloutta.
– Runsaat riista- ja kalakannat ovat tulevaisuudessa maaseudun vetovoimatekijöitä, jotka lisäävät maan kokonaisarvoa. Esimerkiksi Ruotsissa riistalla on jo suuri, positiivinen merkitys maanomistajille, pohtii Salin.
Suomessa on tuhansia Räntäjärven kaltaisia kohteita, joiden loiston maanomistaja voi palauttaa hyvän suunnitelman avulla. Karulta näyttävät turvetuotantoalueet voivat olla varsinaisia kultaniittyjä vesilinnuille. Suomen riistakeskus tarjoaa ketterän kosteikkotiiminsä palvelut heidän käyttöönsä.
Lue lisää ja ilmoita innostuessasi kohteesi SOTKA-kosteikot-hankkeeseen osoitteessa kosteikko.fi
Jouhisorsat ja haapanat Suomen ennallistamissuunnitelmaan
Riistakeskuksen erikoissuunnittelija kiersi kavereineen kesien 2023 ja 2024 kartoittamassa käytöstä poistuneiden ja osittain vettyneiden turvetuotantoalueiden linnustoa. Tavoitteena oli selvittää niiden vesilintulajistoa ja poikuemäärää lintuatlaskartoitusta varten. Lintupaljous yllätti havainnoitsijat.
Kohteissa oli ”tavanomaisen” lajiston lisäksi runsaasti jouhisorsia ja haapanoita, jopa suuria poikueita. Nähtävästi alueissa on kyseisiä lajeja houkuttavia pesimäympäristötekijöitä, jolloin turpeennoston loppuminen ja vähäinenkin vettyminen tekee niistä taas luontaisia pesimäympäristöjä. Jos osa näistä palautettaisiin vesilintukohteiksi, voisi haapanan poikastuotto saada tuhansien poikasten lisäpotin.
Käytöstä poistuneita tai poistuvia turvetuotantoalueita löytyy kautta Suomen, mutta eniten Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien alueilta. Pohjois-Pohjanmaa on jouhisorsan merkittävintä pesimäaluetta Suomessa, joten ennallistamisten kohdistuminen sinne vahvistaisi jouhisorsakantaa.
Dronelaivue ilmaan
Suomen riistakeskus kartoittaa käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden ennallistamisen mahdollisuuksia vesilintukantojen hoitamisessa. Tähän pyritään sidosryhmäyhteistyöllä ja selvittämällä valikoitujen kohteiden vesilinnustoa ja poikastuottoa drone-lennoilla kesän aikana. Tarkoitus on selvittää yli 60 kohteen vesilintupoikueet lämpökameralla varustetuilla droneilla.
Tietoa on tarkoitus käyttää EU:n ennallistamisasetuksen mukaisen maasuunnitelman laatimisessa, jonka päätavoitteena on hoitaa ja ennallistaa ihmistoiminnasta kärsineitä luontotyyppejä. Turvetuotantoalueiden ennallistaminen vesilintukohteiksi olisi toimiva keino täyttää Suomen velvollisuuksia ennallistamisasetuksen käytännön toteuttamisessa. Kohteiden vesitalous on tarkkaan tiedossa ja usein jo pelkkä pumppaamisen lopettaminen luo luontaisen vesilintualueen.
Riistakeskuksen edustajat ovat kattavasti mukana ennallistamissuunnitelman laadinnan teemaryhmissä, ja tarkoitus on edistää kustannustehokkaita maanomistajien ja metsästäjien luonnonhoitohankkeita.
